PUTELLI-115.
Mieleen putkahti Katajan Irja. Siinä sitä olisi naista, kaarta ja kurvia. Mutta olisiko raskaisiin töihin. Sehän selviäsi kysymällä.Pitää käydä katselemassa naapuripitäjässä. Jos siellä on hyvinkin suopea vastaanotto. Pitää nyt Kaisalle toistaiseksi maksaa, vaikka se kirpaiseekinl
Ajatuskin Kaisan petikaverina puistatti. Tottuiskohan siihen? No, jos pimeässä... Paavo mielessään pohti.Jokin rauhattomuus riehui miehen sisällä.
Mieleen putkahti taas Katajan Irja. Siinä sitä olisi naista. Kaaret ja kurvit kohillaan. No, miten lienee vuodet muuttaneet... Olisikohan vielä entisellä heilalla mahollisuuksia? Se pitää käydä kysymässä. Kunhan ehtii. Eläneekö ukkosa vielä? No, pitää maksaa Kaisalle kunnes asiat selviää.
Paavo vilkaiisi ikkunasta tielle päin ja huomasi Kaisan astelevan, miesmäisin askelin pihaa yllään haalari. Saku tuli hiukan taaempana.
Kaisa tuli suoraan tupaan. Hänen kulmikkaat kasvonsa oli punehtuneet riskistä kävelystä.
- Huomenta! Johan täällä isäntä onkin noussut ylös. Joko paperit on valmiit?
- Huomenta vaan. Kaisa tulee nyt ja lukee sopimuksen. Määräaikaa en pannut, sjattelin, että Kaisakaan ei tahdo sitoa itseään vuosiksusiksi. Kai se Kaisalle sopii?
- Vain kun ei sovi. Vähintään vuosi. Minä en hyvää työmaatani vaihda muutaman viikon takia. Se pitää asian olla paperissa, muuten sitä ei isännille pärjää. Kun se on paperissa ja nimet alla se on varman päälle.
- Se nyt on vähän sellaista...
- No, jos ei passaa niin antaa olla. Illalla käsitin, että kaikki selvää! Mepä lähetään Sakun kanssa puun kaatoon. Harmi kun tuli turha reissu. En oo tuppautunut. Melkein kyllä tämän arvasinkin... rikkailla kotkotuksensa!
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti