PUTELLI-120.
Paavo huomasi, että oli totta mitä oli Yrköstä kuullut. harmaat, rikkikuluneet villasukat verhosi jalkoja ja mustat sarkahousut oli kuluneet rikki polvitaipeesta - takapuolelta!. Housut oli hankautuneet rikki paljosta kiikkumisesta.
- Tunteeko se isäntä minut? Paavo kysyy.
- Jokainenhan sen ison Putellin isännän tuntee...
- Hyvä! Minä esitänkin asiani heti, kiireitä näin toukoaikaan... Teillähän ovat Kuljun Kaisa, poikineen, hakanneet rankoja metsässä. Tulin sanomaan, että Kaisa ei enää tulekaan hakkuulle-
- Mikäs sen akan perseeseen on pistänyt? Sovittiin, että hakkaa koko kesän...
- Pestasin Kaisan navettatöihin Putelliin... Meillä kun se emänta muutti tuonpuoleisiin- Sovittiin Kaisan kanssa ainakin vuoden pituisesta työsuhteesta. Tulin vaun sanomaan, että ei tule yllätystä!
- Perhanan mahtieläjät. Te varastatte huonokuntoiselta työntekijätkin. Kyllä sitä sittrn nokka pystyssä ajellaan. On traktorit ja koneet... Rahanvoimalla vievät sitten työntekijätkin... Menköön siitä mistä tulikin. Ei ole asiaa toista kertaa! Senkin ponssari... Ukon ääni kiihtyi kimeäksi ja punaisena naamaltaan osoiiti Paavolle ovea.
- Tässä talossa onkin kovat otteet vieraita kohtaan...Hyvästi kumminkin!
- Vie porho mennessäsi! Täällä ei sinun hyvästejä kaivata.
Paavo poistui talosta vähin äänin. Mielessään ihmetteli saamaansa kohtelua... Tosin hän oli kuullut monenlaisia juttuja Korholan omalaatuisen Yrkön tempuieta. Paras unohtaa koko juttu. Siinäpä kiehukoon omssa liemessään. Sen enempää pohtimatta asiaa Paavo suuntasi pyöränsä kohti Putellia-
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti