PUTELLI-121,
Oli maanantaiaamu. Kevät teki yhä pitempiä askelia luonnossa. Jo ensimmäiset kukkasetkin nostivat päätään. Ilma oli niin lämmin, että Putelin Paavokin oli luopunut tikkuristaan.
Nyt Paavo ajeli polkupyörällä kauppaan. Oli ostettava kahvia ja suolaa. Niiden oli Kaisa sanonut olevan lopussa. Pakko niitä oli käydä hakemassa. Samallahan kyselisi Katrilta siitä Mikostakin.
Katri seisoi hymyilevänä tiskin takana. Oi-tis hän oli valmis palvelemaan Paavoa.
- Mitäpäs sitä appiukolle laitetaan?
- No, meillä kun kävi se rommaus, että Mari lähti huutenheilaten kaupunkiin. Luuleeko se, että siellä se leipä laiskotellen irtoaa. Kai se Mikko on kertonut?
- En ole kuullutkaan. Ei Mikkoa ole näkynyt moneen päivään. Olen ajatellut että kun kiire
painaa toukotöissä niin ei ehdi käymään,
- Mitä? Ei ole teillä? Mikko lähti olikohan perjantai-ilta? Suutahti kai jostakin. Niistä en nyt rupea kertomaan. Mihin kummaan se poi- ka on mennyt.
- En tosiaan tiedä!
- Kylläpä routa porsaan kotiin ajaa. Olisi- ko Mikolla taas lipsahtanut kaljahommiin. On niin monta kertaa käynyt, kun meillä on asi- oissa ollut erimielisyyksiä. Minkäpäs asialle
mahtaa.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti