JATKIS-128.

PUTELLI-128.
Kaisa itse oli Paavon tukena kun he hiljalleen kulkivat sisätiloihin. Paavon kasvot oli oudon kalpeat ja ilme oli surullinen, tyrmistynyt. Sisällä Paavo sanoi Kaisalle.
- Soita Marille sinne kaupunkiin. Kerro mitä on sattunut ja pyydä Maria kotiin. Pikku pojat tarvitsee nyt tukea.
***
Seurasi ankeita, surullisia aikoja. Tietysti kaikki tarpeellinen oli tehtävä. Lehmätkin saatava laitumelle. Onneksi oli Kaisa. Hänellä riitti tarmoa ja taitoa työtehtäviin.
Paavo sen sijaan vain lepäili. Näytti, että
hän eli omissa maailmoissa. Mari oli hyvinkin katkera isälleen. Mikkohan oli ollut Marille hyvinkin rakas.
Mari ei kuitenkaan syytellyt isäänsä... Hän vain kapinoi hiljaa mielessään isäänsä vastaan
jonka sukupolvenvaihdos suunnitelman Paavo oli ottanut uusiksi.Siitä johtui, että Mikko päätyi epätoivoiseen tekoonsa.
Pikkupojat olivat vielä sen verran ymmärtämättömiä, etteivät osanneet pitää Mikon itse- tuhoa kovinkaan suurena tapahtumana... Aivan
entiseen malliin he pelasivat pelejään.
Ehkä Mikko oli ikänsä vuoksi, pojille pysynyt etäisenä. Isoveljenä joka aina oli komen- tamassa, jopa kiusaamassa.
Marin haaveilut helposta elämästä kaupungin ihmemaassa, olivat kokeneet täydellisen haaksirikon. Ilman työtodistuksia ei työpaikkoja niin vain löytynyt.
jat.