Sivut

tiistai 11. kesäkuuta 2019

JATKIS-125

PUTELLI-125.
- Ei niitä nuoria miehiä pidättele mikään. Sitten vasta kun viina loppuu on pakko lopettaa.
- Niinhän se on. Muistaa sen omasta nuoruudesta. Ei silloin talontyöt pidätelleet. Kyllä oli päästävä, vaikka olisivat olleet riihenpuinnit kesken.
- Se oli ennen. Nyt on nyt. Eipä nyt joudas
koko päivää turhia porisemaan. Vielä Jussinakin lehmät navetassa. Tunnit kuluu tuumiessa, päivä päätä käännellessä.
- Kaisa on aivan oikeassa. Ei se aita kasva jos sitä ei ahkerasti nostele aidasta toisen selkään. Lähdetään...
- Mennään me Saku valmistelemaan. Kaisa tu- lee sitten kun ehtii, Paavo varmisti ovelta.
Putelissa oli aina totuttu tekemään lehmien jaloittelu- ja totuttelutarha puusta. Siinäpä oli helppo totuttaa pikkuvasikatkin kesäiseen elämään vähitellen.
Johan Paavo oli valmistelutöitä tehnyt. Te- roitellut seipäitä ja hakenut pajunvesoja si-teiksi. Halkonut sopivankokoisia puita aidak- siksi. Niistä tuli tiheä ja pitävä aita pikku vasikoillekin.
- Kuulepas Saku. Työssä tarvitaan rautakankea, että saadaan seipäät pystyyn. Kenttä on
niin kovaa, että eipä siihen ilman kankea saa seivästä pystyyn.
- Mistä sen löytää.
- Tuolla kalustovajannurkassa, ihan lähellä ovensuuta. Kyllä sinä löydät. Onpa siellä sen verran valoa kun jätät oven auki.
Kaisakin saapui työmaalle. Ronskin askelin. Kaisa tulee vastaan...
- Mihinkäs poika karkaa? Töihin vaan...
- Isäntä käski hakea rautakangen.
- Etkä jää sinne värkkäämään ja koneita ihmettelemään.
jat.

Ei kommentteja: