Sivut

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

JATKIS-133


PUTELLI-133.
Mari meni peilin eteen josta katseli keski-ikäinen nainen. Tumma tukka oli kaupunkireis- sulla kokenut muutoksen. Entinen pitkä letti oli näyttänyt kaupungissa liian erikoiselta.
Uusi lyhyt tyyli sopi hänelle paljon paremmin kuin palmikko. Eihän Mari mikään kaunotar ollut. Aikalailla arkisen näköinen naama oli häntä joskus suututtanut, mutta eihän asialle mitään voinut.
Ikä vaan kasvoi pelottavalla nopeudella. Ei
ollut enää aikaa tuhlattavaksi. Parin vuoden kuluttua täyttyisi neljäkymmentä.
Marin olikin pakko myöntää itselleen, että joitakin taka-ajatuksiakin oli päässä liikkunut tilanhoitajaa valitessa.
Nenä, se oli Marin suurin mieliharmintuoja.
Kookas hieman kyömy nenä antoi kasvoille persoonallisen leiman. Nenä oli tullut perintönä kai Hovilan aatelissuvulta.
Mari havahtui haaveistaan, kun pihalta kuului äänekäs moottorin säksätys. Hän kiirehti ikkunaan salaa katsomaan saadakseen tulijasta jonkinlaisen ensivaikutelman.
Musta, vanha, kantikas auto seisoi pihalla. Siitä nousi salskea nahkapuseroinen mies. Aivan on kuin Siltalan pehtoori, Marille tuli mieleen.
Mies katseli uteliaasti ympärilleen. Sydän pamppaillen Mari riensi tulijaa vastaan:
jat.

Ei kommentteja: