PUTELLI-129.
Lisäksi kalvava koti-ikäväkin vaivasi päivä päivältä enemmän. Vaikka uutinen, jonka Kaisan puhelinsoitto kertoi, oli hirveä se kuitenkin helpotti päätöstä palata kotiin.
Nyt hän tiesi. Hänen paikkansa oli Putelissa. Hän oli vahva nainen ja pystyisi varmasti
johtamaan tilan asioita.
Hän tiesi, että Paavo tuskin enää toipuisi entiselleen. Olisi paljon luultavampaa, ettei Paavosta enää työkykyistä tulisi.
***
Mari yritti kysellä Paavolta asioita, mutta Paavo vaan tuijotti yhteen kohtaan lattiassa.
Kun Mikon hiljaiset hautajaiset olivat ohi.
Mari paneutui tosissaan Putelin tuleviin pulmiin. Kesän rehunkorjuut ja muutkin työt painoivat päälle. Oli tartuttava toimeen.
Kaisa ja Saku pitivät kyllä karjasta huolen
hyvin pitikin, mutta viljelyspuolelta puuttui nykyaikaista, koneellisesta viljelystä taitava
osaaja.
Mari pani lehteen ilmoituksen vapaasta työpaikasta osaavien ja asiaan perehtyneiden ihmisten haettavaksi. Vaatimuksena alan koulutus. Mieluimmin perheetön.
Hakijoita oli yllättävän runsaasti. Oli äsken valmistuneita agronomeja ja jo ammatissa
varttuneempia.
Mari esitteli asiaa Paavollekin, mutta asia ei häntä kiinnostanut, tai ei mennyt perille.
Mari heitti yrittämästä ottaa Paavoa huomioon ratkaisuissa. Vastuu oli oltava jollakin. Ja se olisi hän, Mari Putelli.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti