PUTELLI-117-
- Kyllä siitä pitää Kaisalle jotain korvata. Heti kun ehtii. nyt siellä navetassa lehmät ammuu! Käynkö siellä Korholassa?
- Niinhän se isäntä lupasi. Ei kai sitä perua voi, Kaisa katsoi kysyvästi.
- Ei, en sitä meinanut... varmistin vaan, että kaikki on kunnossa.
Paavo tunsi itsensä jotenkin neuvottomaksi jutellessaan Kaisan kanssa. Hän tiesi ennestään , että Kaisa on sanovaa sorttia. Piti pitää kieli keskellä suuta, jos aikoi asioissa eteenpäin. Ei saanut alkaa käskyttämään.
Kaisa lähti navettaan, Saku oli jo pannut työt alulle. Paavo luki vielä sopimuksen, varmistuakseen ettei ollut ripustanut hirttoköyttä kaulaansa. Kaisa oli saanut samansisältöisen paperin... Raskas paperi se oli, mutta ei ollut vaihtoehtoa.
Paavo, laittoi paperin jykevän kirjoituspöydän lukittavaan laatikkoon muiden tärkeiden paperien joukkoon.
Paavo meni sitten Mikon huoneenovelle. Empien hän poputti rystysillä oveen. Huoneesta ei ääniä kuulunut hän koputti vielä ja sanoi:
- Alahan, Mikko, nousta ylös kone ei kulje ilmsn kuskia. Hyvä sää kylvölle! Kello jo seitsemän kohta. Aika on rahaa.
Kun huoneesta ei vieläkään kuulunut mitään hän kirosi ja posket punehtul kiukusta. enää hän ei koputellut vaan työnsi oven auki..
Mikon sänky oli tyhjä. Siinä ei oltu nukuttu koko yönä. Paavo tunsi ärtymyksen kuohahtavan yli äyräitten. Suututti ja ärtynyt mielu tuntui vaativan purkautumis tietä.
Paavo ryntäsi Marin ovelle yrittäen rauhoittua. Hän kysyi oven läpi:
- Eikö se Mikko ole tullut yöksi kotiin? Perkele! Tätä herraa pitää rukoilla, että jokohan sopisi töihin mennä. Missä lie koko mies?
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti