PUTELLI- 141,
Marilla ei ollut rohkeutta kertoa miten asiat tosiasiassa olivat. Mitä vaan Paavo kysyikin, Mari vastasi vain myöntävästi
Paavolla näytti olevan hyvä olla. Tuskat olivat poissa.
Mari tiesi, että kolkko vieras, joka vielä piilotteli, veisi Paavon kohta mukanaan.
- Isä syötkö mitään?
- Ei minulla ole nälkä. Mehua jos hiukan.
- Tässäpä on raikasta puolukkamehua, sinun lempijuomaa, Mari tarjosi mehua.
- Miten nyt onkin näin kirkas päivä. Aivan erikoisen kirkas. Niin on lämmintä, aivanhan tässä tulee palava, kuin heinäpellolla. Joko Mikko on heinää kaatanut?
- Jo on aloitellut. Kaunis päivä tästä tuli vaikka näytti sade tulevan.
- Minä lähdenkin huomenna kokoukseen Helsinkiin. Pitää levätäkin kunnolla, että jaksaa sitten matkustaa. Muistaakohan Isolan Kusti? Se on tärkeä kokous. Aino lähde sinäkin tällä kertaa mukaan. Saat kantaa minun laukkua, minä en enää jaksa.
Paavon pää retkahtaa sivulle. Putelin Paavo nukahtaa ikiuneen. Mahti-isännän ääni on vaiennut ainaiseksi.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti