Sivut

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

JATKIS-126.


PUTELLI-126.
- Höh! En tietenkään.
- Sinusta aina sitäkään tiedä, Kaisa marahteli.
Paavo oli jo saanut muutamia seiväspareja jo
pystytettyä. Kaisa tiesi kyselemättä mistä oli kysymys. Hän otti muutamia pajunvitsoja ja
alkoi sitoa seipäidenväliin aidakselle kannatinta. Notkeasti taipui nuori paju seipään ympäri.
- Montako aidasta tähän tulee? Tietäsi mille korkeudelle alimainen side tulee.
- Kyllähän siihen viisi riukua pitää panna. Neljällä jäisi liian harvaksi.. Minkäs kumman se Saku siellä yhytti. Tulee kuin pikajuoksija, eikä ole kankeakaan mukana. Eikö tuo sitä löytänyt?
- Isäntä, isäntä!!! Tuolla vajassa.. Mikko!
- Mitä Mikko? Joko se oli tullut. Katos kun ei huomattu. Oliko se kuinka humalassa?
Sakulla oli pelästyksestä, kasvot kalpeana,
silmät olivat vieläkin kauhusta selällään.
- Mi--ikko roikkui hirressä, Saku sopersi.
Paavon käsi tapaili rintaa ja hän hoiperteli ja sitten syöksyi kasvoilleen maahan.
Kaisa oli monissa liemissä keitetty nainen.
Hän ei hätkähtänyt edes kuolemanvierailuja.
Nopeasti hän käänsi Paavon kyljelleen. Katsoi että mies hengitti. Sanoi sitten Sakulle.
- Nyt on tosi kysymyksessä. Minä menen si- sälle ja soitan lääkärin ja poliisin. Älä anna isännän nousta vaikka hän tajuihinsa tulisikin. Ole nyt tolkkuna. Nyt on tosi kysymyksessä.
jat.

Ei kommentteja: