PUTELLI-130.
Monet illat Mari tutki hakemuksia. Hän jopa yritti hakemusten rivienvälistä tutkia kenestä tulisi Puteliin sopivin työmies.
Lopuksi hänellä oli kädessään kaksi hakijaa joilla molemmilla olivat loistavat paperit.
Toinen oli kaukaa. Peräti Lapista. Ei tässä
poromiehiä tarvita, Mari tuhahti itsekseen ja pani Lapin miehen paperit hylättyjen kasaan.
Hän otti vielä kerran Timo Multalan paperit käteensä ja tutki hitaasti kaikki vielä kertaalleen läpi. Multala oli lähes samanikäinen kuin Mari itse. Vaikuttiko se kiinnostukseen? Sitä Mari ei suostunut itselleen myöntämään.
Tämäpä se on! Mari päätti ja riensi puhelimeen. Jännittyneenä hän kiersi numeron. Kohta luurista kuului:
- Multala!
- Timo Multala?
- Kyllä, ihan itse.
- Oikein hyvä. Minä olen Mari Putelli iltaa!
- Iltaa vaan. Jännittyneenä odotan? Lienee
kai kysymys siitä työpaikasta..
- Niin on! Milloin olette vapaa?
- Aivan olen vapaa vaikka heti. Entinen työ
päättyi tilan konkurssiin. Eipä kovinkaan rohkaisevaa?
- Tuskinpa tuo teistä lienee johtunut?
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti