PUTELLI.139.
Tänä iltana tunne olikin hyvin voimakkaasti läsnä. Timo katsoi Maria rakkaasti... Sitten
hän päätti sanoa sen asian, joka oli ollut jo
hänen huulillaan.
- Mari! Minä rakastan sinua. Olen rakastanut siitä hetkestä kun sinut näin ensikerran. Se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta...
Tietysti sinä olet ison talon perijä ja ehkä luulet minun rikkauksia tavoittelevan? Siitäkin huolimatta uskallan kysyä: Tuletko vaimokseni?
- Minäkin rakastan sinua, Timo. Jo sinä aamuna kun sinut ensikerran ikkunasta näin tiesin, että olet kohtaloni. Tulen halusta vaimoksesi. Yhdessä rakennamme Putellista entistä
paremman paikan olla ja asua ja kasvattaa pojat aikuisiksi ja kenties myös me saamme lapsia? Seuraavan sukupolven hoitamaan ja varjelemaan Putellia.
Kauan he istuivat lempeässä kesäyössä. Pil- veen laskeva aurinkokin painui punahehkuisena taivaanrannan taakse, ennen kuin he tunsivat viileän tuulenvireen kehossaan ja havahtuivat todellisuuteen.
Huomenna olisi ankara työpäivä. Mari katsoi
Timoa kutsuen ja Timo seurasi Marin kamariin.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti