Haukotellen menin eteiseen. Ovenlasien läpi tunsin pojat jotka oli aiemminkin vierailleet luonani. Avasin oven.
- Terve virkaveljet! Mitenpä on keikkaa pukannut? Onko paljon vinkkejä ja johtolankoja?
- On sitä aivan hyvin, Matti sanoi.
- Etsikäähän istuinta. Minä käyn panemassa jotakin ylleni...
Pojat tulivat kiltisti istumaan toimistooni kun käväisin vetämässä kuteita niskaan.
- No niin! Millaisia tutkimuksia siellä lie "kahden keikalla" tehty. Onko jotain kuulunut tai näkynyt, kysyin pojilta. Vaikka hiukkasen huvittikin poikien salapoliisityöt.
- Joo, salaisia asioita kuultiin... Osaatko pitää kuulemasi salassa? Matti tenttasi.
- Ehdottomasti. Katketkoon kieleni jos sellaiseen erehdyn, että alkaisin salaisuuksista kertomisen. Koitin olla kuta kuinkin poikien aaltopituudella.
Matti vilkaisi vielä ympärilleen ikään kuin varmistaakseen, että asiattomia ei ole läsnä.
- Puhaltaja oli taas siellä parkkipaikalla. Siellä oli nyt kaveri. Puhaltaja kutsui sitä Kurottajaksi, Matti kertoi.
- Tiedän tyypit. Onhan niillä oikeatkin nimet, mutta muistaneeko itsekään. Kai vuosia ovat pyörineet kulmilla noilla lisänimillä...
Niin mitäpä ne porisi.
Matti oli eläytynyt rooliinsa. Hän hiljensi äänensä kuiskaukseksi. Markolla samoin olivat kasvot jännityksestä punaisena.
- Sunnuntai-iltana ovat Nesteellä kymmenen jälkeen. Sinne Puhaltaja tulee taas Micralla. Se kehui, että on helppo keikka. Aseen sanoi olevan mukana.
- Onpa mielenkiintoista. Missähän se keikka on? Jos lähtisi pikkuisen seuraamaan.
- Ei ne sitä sanoneet. Puhuivat siitä tapetusta johtaja Metkustakin. Ihmettelivät, kuka sen teki.
- Ahaa! Olette tehnyt tosi arvokasta työtä. Näistä tiedoista kannattaa maksaakin, sanoin ja heitin kummallekin parikymppiä.
Olin nyt hyvissä varoissa. Laskutukset olivat tuoneet rahavirtoja välillä kotiinpäin.
Toimitin pojat pihalle. Rakentelin tukevan aamupalan. Ja aloin miettimään tulevan huomisen toimenpiteitä.
Lopetellessani ruokailua kännykkä soitteli kutsuvasti käsittelyyn.
- Kyttä tässä!
- Tämä on komisario Kiimala. Uskalsin alkaa kyselemään oletkohan ollenkaan miettinyt sitä Metkun juttua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti