Otin peilin ja peilailin pöydänreunukset... Tuli vesiperä. Sittenpä vedin kirjoituspöydän ylimmäisen laatikon auki. Peilasin sen pohjan alapuolta. Bingo!! Siellähän kaivattu numero- sarja napotti sievässä rivissä.
Kytällä ei ole vikaa numeromuistissa. Aina löytyy! Niinpäs vilkaisin kerran numeroita ja kävelin kaapin luo.
Sehän on helppoa avata paksukin holvi, jos on koodi hallussa. Kakistelematta ovi aukeni. Voi pojat! Haukoin henkeäni. Seteliniput olivat sievässä pinossa, kaapin alimmalla tasolla. Niitä oli paljon. Miljoonia!
En kiellä, etteikö käynyt mielessä: - Siinä olisi uusi elämä. Jossakin etelän lämpimässä. Kauniit naiset viihdyttämässä koko ajan.
Mutta se oli vain pieni häivähdys. Rahat ei kuuluneet minulle, joten jätin ne rauhaan.
Sen sijaan minua kiinnostivat paperit joita kaapissa oli asialle asti.
Otin muutamia A4 arkkin käteeni ja vilkaisin niitä. Heti tajusin missä mennään. Metkun Autoliike! Joo, varastettuja loistoautoja itä rajan yli.
Papereissa oli luetteloita saatavista ja yleensä pimeästä liiketoiminnasta selostuksia.
Yhteistyökumppanina oli Idän Mafia... Aivan kiihotuin, kun tajusin, kuinka valtavaa liike toimintaa Metku oli pyörittänyt.
Ei siis ihme jos niissä peleissä alkoi homma käydä hengenpäälle. Otin mielenkiintoisimpia tilastoja taskuuni ja suljin kaapin.
Äänettömästi taulu liukui kaapinoven naamioksi. Nerokasta!
Huoneistossa oli kuolemanhiljaista. Tarkistelin vielä kaikki huoneet läpi.
Toisessa kerroksessakin kävin. Rouvan makuukammarissa oli valtava pyöreä vuode. Kun sitä vastoin herran makuuhuone oli askeettinen ja kolkko.
Lapsia ei pariskunnalla tainnut olla. Yhtäkään valokuvaa ei ainakaan ollut esillä.
***
Minulla kun on ylivertainen kyky muistaa asioita, niin kävin tarkasti läpi yölliset tapahtumat mielessäni. Miettien tietysti jo tulossa olevaa seuraavaa siirtoa.
Silloin soi ovikello. Ihmetellen muistelin, kukapas lauantai aamuna voisi tulla tarjoamaan keikkaa. Joku petetty aviomiesreppana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti