- Epäilemättä! Rahaa tulee kuin olkiköyttä. Mikäpä tässä on rehkiessä.
Merja ei ollut laisinkaan ilahtunut nähdessään minut... Hiljaisena hän seuraili sivulta Oksan hattuiluja.
- Eiköpä se olisi aika mennä kurkistelemaan makuuhuoneiden ikkunoiden taakse. Lienee parhaita panoaikoja. Kamera vaan rätisemään raha on rököllään, Oksa yritti.
En kuitenkaan provosoitunut, vaikka provosoitiin. Tiesinhän Oksan. Aina kadehtimassa muita. Siispä ryyppäsin lasistani ja irviistin rumasti. En alkanut käymään nokkapokkaa sillä tiesinhän Oksan jatkavan vaikka koko illan... Toivoin vain mielessäni, että saisin häiriöttä jatkaa tehtävääni.
Poliisit lähtivät kohtuullisen ajan mentyä. Oksa muisti lähtiessä kysyä viedäänkö Kiimalalle terveisiä.
- Voithan sinä viedä. Jos siinä talossa tulee ongelmia, kun taas järki loppuu, niin olen toki käytettävissä. Aivan nimellistä korvausta vastaan. Minulla kun riittää sitä herkkua vaativaankin koitokseen.
- Haista sinä Kyttä pitkä vittu! Konstaapeli Suvela sanoi ja keikutti poninhäntäänsä.
- Ai sitäkö olisi jälleen tarjolla?
Näyttipä vähän aikaa, että Suvela räjähtää. Kuitenkin hän pyörähti kantapäillään ja marssi ulos...
Oksa seurasi perässä pyöritellen päätään.
En tiedä miksi minulla tunnelma romahti kokonaan? Fiilikset putosi lattiatasoon kerralla. Minua suoraan sanottuna vitutti koko saatanan kyttääminen.
Vilkaisin vielä seuruetta. Koko jengi alkoi olla jo täysin heihei. Noistahan ei saisi tänä yönä valmiimpaa. Ja kellepä kuvia kauppaisin. Metku oli kuollut sekä minun leipähammas sen mukana.
Nousin ylös ja marssin talviseen yön syliin
kokeilemaan vieläkö Väyrynen heräisi ja veisi minut takaisin yhdistettyyn toimisto ja asunto osakkeeseeni.
Meinasin tosin koukata Metkun talon kautta, mutta katsoin parhaaksi pidellä nyt profiilit matalana ja itseni kaukana murhapaikalta.
Jätin Väyryseni yksinäisenä tammikuunyöhön ja vetäydyin itse lämpimään sänkyyn tutumaan.
Ennen uneen vaipumista ajatuksissa kävi näky Metkun talon takaoven ikkunasta... Myöskin Suvelan ärtynyt ilme teki hyvää narsistiselle itsetunnolleni. En ollut pelkkä mitättömyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti