- Eihän minulla ole oikein valtuuksia tehdä tuollaisia sopimuksia. Sinä Kyttä, tässä olet jopa kiristäjä. Se on rikos.
- Sepä minulle passaa. Pitelehän ja vetele, siihen malliin, että hyvä tulee... Minulla on hommia joka lähtöön. Minä en keneltäkään persettä ala nuolemaan.
- Älä turhasta suutu... Tiedän, että minun väelle murha on liian vaikea tapaus.
- Noh, lopetas vittuilu. Kirjoita sellaiset dokumentit jotka voin hyväksyä. Se Rouva Metkun sata tonnia. Senkinhän sinä olit jättänyt myöskin laittamatta paperiin. Jos rahoja maksetaan ja jos minä ratkaisen jutun rahat kuuluvat minulle?
- Olet sinä Kyttä kyllä tavallisen röyhkeä, ja ahne. Mihin sinä tuollaisia rahoja?
- Viina ja kauniit naiset vievät taas rahaa kunhan kesä jälleen saa... Ja Kyttä!
Kiimala kirjoitteli nyt sopimuksen uusiksi. Punaisena ähkien hän aina varmisteli minulta, mitä sen sopimuksen tuli sisältää:
- Sitten Kyttä! Tämä on kahdenvälinen sopimus. Tätä ei ole olemassa sen perästä, kunhan olet rahasi saanut. Ja et huutele!
- Minä olen rehellinen mies. Mutta minua ei myöskään kuseteta.
Kiimala ojensi uudet paperit. Nyt ne olivat niin kuin pitikin. Toimeentulo olis nyt taattua. Eikä tarvitsisi joka euroa venyttää.
Pojillekin voisin antaa palkkiota jos tulee jotain tietoa. Sekä Paronille veisin lämpimän toppapuvun kirppikseltä.
***
Mietteeni olivat kovasti ahkeroineet viime öisen seikkailun parissa. Olin vahvasti tulemassa siihen tulokseen, että Puhaltaja yritti samalla keinoin sitä bisnestä omaan laskuunsa jota oli ehkä tehnyt Metkun palkkaamana.
Sen päätin selvittää kunhan ehtisin. Nyt oli päässä niin monta tutkimislinjaa, että oli vaikeaa päättää mistä urakan aloittaisi.
Yhäti enemmän minua natkuttivat myös Metkun kassakaapissa makaavat rahaniput. Ne pyörivät kokoajan jossakin tietoisuuden rajalla.
Jokín muisti vakuuttaa, oliko se sitten piruko tahi perkele, että osa rahoista olisivat minun...Olihan minulla saamisia monet tonnit. Konkurssissakin palkkasaatavat ovat aina etuoikeutettuja.
Ajatus ei antanut minulle rauhaa. Päätinkin seuraavana yönä korjata tilanteen. Viisi tonnia olisi rahat, jotka vaimentaisi valitukset sisälläni.
Sehän rauhoitti kovasti, kun sain päätöksen tehtyä. Saatoin keskittyä oleellisimpaan asiaan - Murhaan!
Menin sohvaan pitkälleni. Pistin ajattelukoneeni pyörimään. Ajattelin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti