Heräilin lauantaiaamuna kymmenen korvilla. Yö oli ollut raskas ja jännittäväkin. Olinhan käynyt kartoittamassa Metkun palatsin.
Lähellä puoltayötä olin hiiviskellyt maisemiin. Talokin oli aivan pimeä. Oletettavasti rouva Metku ei ehkä ollutkaan saanut asustella talossa tutkimusten ollessa kesken.
Aivan helposti olin päässyt taloon sisälle. Tiesinhän poliisin tyylin. Ei ne tajua paneutua rikollisen rooliin. Siksipä kaikki oleellinen jää heiltä huomaamatta.
Tuherretaan toisarvoisen kimpussa. Mitä nyt tuherretaan. Palkka juoksee vaikka tulosta ei tulekaan.
Koska Metku oli rikas johtaja, niin myöskin oli varmaa, että jossakin oli kassakaappi.
Sellaistapa ei kuitenkaan ollut näkyvissä.
Etsin isännänhuoneen. Siellä seisoi massiivinen kirjoituspöytä, sekä muutakin rekvisiittaa jonka saattoi kuvitella kuuluvan johtajan harrastustenpiiriin ja imagoon.
Seinällä oli suuri maisemataulu. Se oli aivan kuin luonnosta otettu valokuva. Värit oli luonnolliset ja muutenkin taulu sopi mainiosti paikan muuhun ilmeeseen.
Enpä minä silti jäänyt taidetta ihailemaan. Aivan kuten ajattelin. Taulu siirtyi sivulle, kun sitä tutkin... Ovela mekanismi aktivoitui
kun painoi taulunkehyksessä olevaa ruusukkeen osaa. Kyllähän Kyttä hallitsi nämä jutut!
Taulun alta paljastui kassakaapin teräsovi. Huuleni vetäytyvät hymyyn. Se pelaa jolla on älyä ja osaamista. Poliisihan ei ollut aavistanutkaan kassakaapin olemassaoloa.
Kyttä kun ei ole noviisi sellaisessa jutussa jossa käsitellään lukkoja. Hienoinkin lukkojärjestelmä on vain hidaste, ei este.
Koska halusin päästä nopeasti kaapin sisältämiin aarteisiin käsiksi. Käyttelin tietysti aivojani. On selvää, että kapasiteettia kyllä riittää toki suurempiinkin probleemoihin.
Terävänä poikana tajusin, että Metkun iässä ei muisti aina pelaa. Siispä olin varma, että aivan pöydän lähelle oli piilotettu lukkojärjestelmän numerokoodi.
Tutkin kaikkialta ensiksi kirjoituspöydästä laatikot. Toki arvasin, että eipä numerosarja sentään näytillä ole. Hyppäsin Metkun housuihin ja istahdin sitten laiskanlinnaan. Kuvittelin Metkun menemistä kassakaapille.
Oikean käden puolella sen olla täytyy....
Ylimmässä laatikossa oli peili. Aika suurikokoinen suorakaiteen muotoinen. Olin luullut Metkua aiemmin, naismaiseksi, hienostelevaksi mieheksi, joka välillä ihailee itseään peili-kuvastaan. Pian minulla sytytti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti