Suunnistin askeleeni Metkun palatsia kohti,
tarkoituksena tsekata tilanne. Voisihan tuota käydä haistelemassa mitkä olivat poliisin ensireaktiot murhaan.
Poliisin varoitusnauhat oli asetettuna koko tontin ympärille. Uteliaita töllisteli nauhan takana, ilmeisesti haluten nähdä verta, kuolleiden ruumiita sekä rikottuja paikkoja.
Kirosin ihmisten typeryyttä. Eikö ne tollot tajunneet hankaloittavansa poliisintyötä.
Konstaapeli Oksa yritteli hätistellä innokkaimpia etäämmälle mutta huonolla tuloksella. Huomasin monia muitakin tuttuja poliiseja.
No, hehän eivät olleet huomaavinaankaan minua. Kai he arkailivat? Sillä tiesihän jokainenhan heistä, olevansa noviisi Kytän taitojen rinnalla.
Röyhkeästi nostin varoitusnauhaa ja astelin muitta mutkitta taloon sisälle. Tokihan rivikonstat loi pitkiä katseita perääni.
Kukaan ei vaan rohjennut nostaa kättään esteeksi koska tiesi, että kaikkien rikollisten pelkäämä ja kunnioittama erikoismies, etsivä Herkko Kyttä, oli tullut paikalle.
Komisario Kiimala oli kuin piponsa kadottanut pikkupoika. Pallo oli hukassa sekä mailat kanssa.
Ei tiennyt äijäparka mistäs päästä tapausta voisi alkaa purkamaan. Mahtinsa tunnossa Kiimala alkoikin purkaakin hämmennystään minuun:
- Kyttä perkele! Sinäkö se kävit pistämässä Metkun kylmäksi? Eikö hän ole ollut viime aikoina työnantajasi?
- Kiimala, lienetkö kadottanut viimeisenkin toimivan aivosolusi? Kuka parhaan lypsylehmän tappaisi? Tähystele hanuriisi!
- Täytyy myöntää että olet oikeassa. Suurin tappio tässä sinulle tulee, kun heittää eurot pyörimästä. Kerrohan kuka tappoi Metkun?
- Tutkinnan tässä vaiheessa enpä voi kertoa mitään asiaan oleellisesti kuuluvaa... Mutta jos olet sopivan nöyrää poikaa, niin aikanaan kannankin murhaajan eteesi kultalautasella.
- Ainahan on toimeen tultu keskenämme. Sillon kun minulla oli ilo pitää sinua rinnallani työtoverina niin kaikkihan sujui aina kuin rasvattu. Jospa voisit antaa vinkkejä kun kehität jotakin.
Kiimala nuolaisi karkealla kielellä persettäni. Mutta enhän minä niin helppoon mene. Olin varma, että Kiimala tulisi vielä rukoilemaa minulta ohjeita. Olihan tämä paikkakunnan ensimmäinen murha vuosikymmeniin. Siksi annoin Kiimalalle muistutuksen siitä, että ei mikään ole itsestään selvää:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti