Sivut

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

KYTTÄ--39

Puhaltajan ollessa Metkun leivissä ei juuri ollutkaan aihetta yksityiseen yritteliäisyys-statukseen. Varsinkin kun usein tuli keikkaa, Metku tilitti kohtuullisen kertakorvauksen.
***
Pitkän inttämisten sekä uhkailujen jälkeen Kiimala oli pakotettu suostumaan meikäläisen kohtuulisiin vaatimuksiin.
Sain liukkaan siviiliauton, Boran, ajokiksi siihen saakka kunnes juttu olisi puissa.
Kiimalan viralliset miehet olivat asioista pihalla kuin ruohonleikkuri. Ei edes teorioita ollut Kiimalalla esittää. Epäilipähän vaan satunnaista murtovarasta. Sepä tosin oli naurettavan epäloogista. Mitään murtojälkiä kun ei ollut.
Tämä hetki tuskin olisi koko pajatsoni tyhjentämisaika. Halusin tuoda sitten koko paketin Kiimalan ihmeteltäväksi.
Nyt minun pitää vetää hyvin matalaa profilia. En halunnut, että joku univormupelle tulisi sotkemaan johtolankoja.
Pojat pitäisin tietysti toki omana erikoisetuna. Heidän osuus ei tulisi koskaan kenenkään tietoon... Pitkien perustelujen jälkeen
Kiimala heitti pari hunttia.
Bora lipui liukkaasti ja hiljaisesti pitkin katua. Toki mielessäni oli Puhaltaja ja kumppani. Käänsinkin Borani marketin laajan parkkialueen reunamalle.
Kas, kas! Mitäpäs silmiini sattuikaan? Itse Puhaltaja raatamassa jokapäiväisen toimeentulonsa ikeen alla.
Seurasin autosta miehen toimia. Huonoa sekä epävarmaa näytti olevan tuollainenkin yrittelijäisyys.
Terästin katsettani. Tuo sai viimeöisen käsittelyn jäljet muistumaan mieleen. Niskaani sattui kuin Moraa olisi tungettu nikamaan.
Ähkäisin ja kirosin. Tämä kuului tähän duuniin. Eihän kannattanut siitä alkaa suurempia joikuja joikhaamaan.
Silloin minulla tuli kiire. Puhaltaja tulikin, onneksi, juuri minua kohti. Nyt piti olla ovela.
Laskeskelin, tarkasti mielessäni Puhaltajan kulkureitin, kuinka se leikkaisi olinpaikkani pisteen. Huomasin että suoralla reitillä mies tulisi juuri Borani sivuitse.
Laskin oletettavan ratojenleikkauskohdan ja olin valmis törmäykseen. Puhaltaja tuli huolettomana. Hänen ehtiessä metrin etäisyydelle Borani keulasta ponnahdin esiin:
- Katsohan! Itse Puhaltaja. Kuinkahan se on tavara uinut uuden kotiin?
- Kyttä perkele! Eipä sinulla ole pienintäkään oikeutta asettua rauhallisia ihmisiä kopeloimaan ja kulkemasta.
- Eikö? Noo, poitsu, poitsu! Etkös sinä ole tietoinen tosiasioista? Minulla on kuule vahvemmanoikeus. Sepä onkin seikka joka loppupeleissä ratkaisee.

Ei kommentteja: