JOULUA.

VANHANPOJAN JOULU
Katsoe Jahvetti seinäkalenteriin, voe ihime kun Joulu on kohta
Ei oo kauaa kun kesästä selevittiin , vielä viikolla pyytelin lohta.
Missä ihimeessä aeka se menny on, kun ei aekaan oo mittää saannu.
-
Monestihan, sitä mä kiellä en, olen puolillepäevää maannu.
Viikonpäästä jo näöttää olevan, ensimmäenen Joulunpyhä.
Mieleen muistuvat Joulut lapsuuven, lämmittää ne rintaa yhä.
Jahvetti jo muistoihin unehtuu, kynttilä pieni pöyvällä pallaa.
-
Kyynel kirkas poskelle vierähtää, mies pyyhkii sen pois, kuin sallaa
Siinä muistelee kuinkahan mones lie, tämä Joulu jo aevan yksin.
Silloin kello kaksitoista lyö, seinällä kirkkain helähdyksin.
Jo Jahvetti muistoista havahtuu,.pölyrätin hän kätteensä ottaa
Lämmin tässä touhussa tavoittaa, aivan poskia jo kuumottaa
-
Kunhan nyt eninpiä huiskaisee,yritys kai tärkeintä lie.
Jahvettia jo siivous raukaisee, sängyn luo käy miehen tie.
-No ehtiihän tuota myöhemmin,se miksi ennen Joulua pittää?
Jos siivouksen lykkääki kevvääseen, aate hieno pässään ittää.
-
Jouluruokia Jahvetti persoelee, aenaki pittää kinkku ostaa.
Ne eläkerahat pankista, pittää viimmeseen penniin nostaa..
Mutta , eipä ne taija joutaakkaan, kun lääkettä täytyy saaja.
Etteivät nuo rytmihäiriöt, koko ukkua maahan kaaja.
-
No tullee se Joulu toenenkin, pittää sitte se kinkku ostaa.
Ja muutenkin enemmän tulevaan, Jouluun paremmin panostaa.
Kyllä tää joulu kohta jo ohi on, toki tässä tään viikon kestää.
Ja tuskinpa ruuan puuttuminen, sentään hiljentymistä estää
-.
Jouluaattona Jahvetti kaivaakin, komerosta leipää ja lohta.
Vettä lasista palan paineeksi juo, Jouluateria ohi on kohta.
Sängyn luo hiljaa Jahvetti tissuttaa, kallistuu siihen varoen aivan.
Siinä viimeisen kerran huohahtaa, saapi satamaan elonsa laivan