Sivut

tiistai 26. joulukuuta 2017

KYTTÄ-34.

Noo, asiallehan ei ollut enää mitään tehtävissä. Oli kait pantava Kiimala huomenna tiukalle ja pyydettävä käyttörahaa.
Vilkaisin kellooni. Tunti oli kulunut aivan huomaamatta tutkimuksissani. Ehtisinpäs vielä suorittaa päivitystä rouva Metkun metkuista.
Siispä menoksi. Silmäsin vielä ympärilleni, ettei käynnistäni jäänyt mitään merkkiä, joka juoruaisi minun käyneen paikalla.
Mielijohteesta kuitenkin kumarruin, tutkailemaan suuren, soikean peilin edessä seisovan lipaston laatikoita.
Siellä olikin vain tavanomaista sälää. Olin kuitenkin sen verran keskittynyt tutkintaani, että en kuullut, en nähnyt mitään hälyttävää.
Pimeys tulvahti päälleni. Kuin suuri, musta verho olisi vedetty silmieni eteen. Takaraivossani tunsin maailman räjähtävän. Sittenpä en tuntenutkaan enää mitään.
***
Puhaltaja oli masentunut sekä pettynyt. Eilinen oli mennyt täysin perseelleen. Toiveita paremmasta elämästä ei ollut olemassa. Kaikki oli kaatunut yhteen ainoaan nyrkin heilahdukseen. Se kismitti sanomattomasti.
Ei edes kahvirahoja ollut saanut. Iso setelinippu oli jäänyt unelmaksi. Että jotkut voi ollakin niin epäluotettavia, että voivat pettää pitkäaikaisen bisneskumppanin...
Nuo samatko murhasivat Metkun? Onneksi sentään ei itselle käynyt Metkun kohtalo. Henki sentään säilyi. Arvasivatkohan ne aseesta?
Eipä se Nesteen mieskään sitten tainnut poliisia kutsua. Hyvä niin. Nyt pitää vetää matalaa profiilia. Sen aikaa, että myrsky tyyn- tyy. Pitänee varastolta hakea jotakin kaupattavaa, että pääsee syömään...
Puhaltajan luukku oli tosivanhan omakotitalon piharakennus. Siinä hän oli asunut monta vuotta, kimpassa naisen kanssa. Ruusa siivosi talojen rappukäytäviä ja sai pientä palkkaa.
Talouspuoli heillä on kummallakin oma. Joskus Ruusa saattaa tarjota munkkikahvit hyvällä tuulella ollessaan. Sitä tosin sattui harvoin. Matti, joka Puhaltajan oikea nimi oli, maksoi sellaiset suosionosoitukset luonnossa.
Mutta nyt Ruusa oli ollut tosi kiukkuisena, Puhaltajan tullessa kotiin vasta aamuntunteina. Mustankipeys naista vaivasi. Koska puheet olivat aamulla olleet siihen päin viittaavia.
Puhaltaja ei sielunrauhaansa menettänytkään kiukkuisten akkojen takia. Siinä kiukutelkoon jos siltä tuntuu. Ei muuta kuin lätsää päähän ja baanalle. Ehtisipähän se akka leppyä ennen kuin seuraavan kerran suuttuu.

Ei kommentteja: