Kunto tuntui mahtavalta. Vetäisin muutamat spurtit. Tunnin lenkki antoi virtaa kovasti.
Kävin kotona suihkussa ja vedin sitten työkuteet niskaan. Painuin Nesteelle puraisemaan jotain murua rinnan alle.
Kello tuli puoli seitsemän. Nyt olisi sopiva aika vierailla Metkun palatsissa.
Olin päässyt täysin sopusointuun itsetuntoni kanssa. Olin rehellisellä asialla.
Saatavaani en saisi millään muulla keinolla
perittyä. Siispä kohti palatsin takapihaa.
Naapureissa ei näkynyt valoja. Ei ainakaan palatsin puolella. Tosin Metkun palatsia ympäröi taidokas, korkea muuri joten pihalla olikin täysin turvassa vieraiden katseilta.
Kaivelin tiirikkaa taskustani avatakseni ovenlukon. Yllätys, yllätys! Ovi ei ollutkaan lukossa.
Hymähdin poliisin huolimattomuutta. Olivat käyneet tsekkaamassa vielä rikospaikkaa, unohtaneet sitten takaoven lukitsematta.
Erehtyminen on inhimillistä, hymähtelin ja unohdin koko jutun.
Itse huoneisto oli aivan samanlaisessa kunnossa kuin edellisen käynnin aikanakin. Rouva ei ollut vielä palannut asumaan taloon. Ehkäpä murhatun haamu pelotti?
- "Tilipäivä koittaa..." Hyräilin hiljaa ikivanhaa renkutusta. Viisi tonnia olisi kovin kohtuullista. Se tekisi välimme sujuiksi. Sanoin, takaraivossa taas nousseelle äänelle.
Astelin Metkun pyhimpään... Rutiinilla taulu siirtyi sivuun. Numerokoodin muistin aivan hyvin. Peilitemppuja ei tarvittu.
Tukeva teräsovi kääntyi majesteetillisesti saranoillaan. Hekumoin mielessäni kun näkisin ne suuret setelipinot. Tosin rahaa pidän vain vaihdonvälineenä. Palvomaan tuota milloinkaan en alkaisi. Silti, kyllähän isommat rikkaudet jotenkin kouraisevat mahanpohjasta.
Kaapinovi oli jo auki. Mutta mitä näinkään? Pelkät tyhjät hyllyt osuivat silmiini. Rahat, paperit oli viety... Mutta kuka?
Tyhjyyteenhän ne ei olleet kadonneet. Kukahan oli käynyt kaapilla? Joku joka tiesi kaapin lukon koodin ja tietysti sen sisällön...
Eihän kukaan, hemmetti soikoon, tyhjiä kassakaappeja huvikseen kiertele availemassa.
Nyt olin totisen paikan edessä. Vararahasto kohta vinito! Sekä parin kuukauden rahapalkka oli siirretty kuitattujen saamisten pinoon.
Kyllähän osasi kyrsiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti