KYTTÄ-16

- Kuulepa Kiimala. Sinä vedät korkeaa komisarion palkkaa. Kun minun pitää raapia sentit tuolta pimeistä illoista ja öistä. Jopa usein henkikatkolla. Mutka ärjähtää helposti ja Kytänkin nahkaan uppoaa lyijy. Sanotaanpa, että jos hinnoista sovitaan, niin tietoja aikanaan voisi antaa poliisillekin. Sanon sinulle Kiimala: Tässä on sinulle sellainen jättiateria, että sinun leuat eivät siihen yllä puremaan.
- Kyttä perkele! Teetpä rikoksen jos salaat poliisilta oleellista tietoa. Joudutkin kiven sisään melkoisen helposti. Mietipä sitä.
- Ja paskat Kiimala... Mistäpä pirusta sinä tiedät onko minulla salattuja tietoja. Kelaahan nyt vähäsenkään ja anna sen ainokaisen älysolun kieppua hitusen nopsempaan akselinsa ympäri.
- Kyttä, äläpä aloita uhoamaan. Se voi käydä sinulle väärin jos kovin alat leveilemään.
- Kiimala, tiedät tasan tarkkaan että ilman minua olet vahvassa kusessa ja palasen paska-kasassakin. Minä tiedän millaisia voimia Metkun takana on. Siellähän on semmoisia poikia jotka eivät kaihda mitään. Miten sinä luulet noiden univormunukkien pärjäävän niiden kanssa. Minäpä kerron! Ne ei pärjää huonostikaan. Minulla on kokemusta niistä piireistä ja olen aina kielenmitan roistoja edellä. Mutta en jaksa sinun kanssa jauhaa skeidaa. Ota yhteyttä sitten, kun olet valmis antamaan arvoa Kytän ylivertaisille kyvyille. Palataan astialle!
***
Olin Kiimalan kanssa jutellessa kierrättänyt katsettani murhapaikan ympäristössä. Painoin tarkoin mieleeni kaikki yksityiskohdat.
Tiesin, että olisin pakotettu tekemään yksityisvierailun taloon, aivan lähiaikoina.
Kuin kameralla, oli silmät kuvanneet paikat yksityiskohtia myöten. Niistähän olisi paljon hyötyä kun tulisi vierailun aika.
Aika tyytyväisenä itseeni poistuin paikalta kadulle. Oksalle nakkasin jonkin monimielisen herjan joka ei tietenkään sen päähän uponnut. Juntti on juntti. Suvelan Merjan ohittaessani tämä näytti minulle kieltää. Eipä kait voinut vastustaa charmiani?
Kelailin eilisenpäivän tapahtumia mielessäni. Mieleeni tulivat kaksoset, Puhaltaja sekä Kurottaja.