Viinaa Puhaltaja ei ottanut. Mutta varastaminen oli verissä. Lisäksi täpärät tilanteetkin antoivat jännitystä yksitoikkoiseen elämään. Puhaltaja halusi toimintaa.
Kaupungin poliisit eivät juuri huolta tuottaneet. Jonkun kerran olivat kuulustelussakin käyttäneet, mutta liukaskielisenä, Puhaltaja, oli äkkiä puhunut itsensä selville vesille.
Reippain askelin Puhaltaja saapui varastoalueelle. Varovaisesti sitten luovi varastonsa lähettyville. Näin päiväsaikaan saattaisi kuka vaan kierrellä täällä. Ei sitä koskaan ollut liian varovainen.
Ketään ei näkynyt. Puhaltaja vilahti notkeasti kapeasta käyntiovesta vajaan sisälle.
Puhaltaja potkaisi Micran puskuriin. Tuokin romu oli jo liian usein näkynyt eri paikoissa. Edessä olisi autonvaihto. Jos jotain suunnitteli. Kovin kauan samaisen kärryn kanssa toisi varmasti vaikeuksia.
Entinen pitäisi onnistua hävittämään. Nytpä varsinkin kun oli se Nesteen selkkaus. Jotkut on voineet kiinnittää huomionsa Micraan.
Kun otti huomioon Puhaltajan kehnon tuurin, hävitys olisi paras keino... Tulta alle ja se on siinä, Puhaltaja mietti.
Huomenna se pitää tehdä. Tänään jospa saisi pari autoradiota myytyä jobbarille. Sekin hyväkäs maksoi kovin kehnosti. Jotain tuottavaa pitäisi keksiä, kun Metkun hommat on ohitse.
Parikin, autoista vohkittua läppäriä löytyi Puhaltajan kassin täytöksi. Vakituiset eteenpäin myyjät varmaan antaisivat satasen, pari.
Puhaltaja katseli huolestuneena varastonsa hyllyjä. Täydennystä pitäisi hankkia. Ei muutoin tule elämästä mitään.
Tullessaan keskikaupungille Puhaltajalla oli hiukan tuuriakin. Mentyään putiikkiin jossa oli usein hänen tuomiaan tavaroita tarjolla. Siellä juuri läppäreistä oli tänään puutetta. Niinpä kauppias maksoikin tuplana mitä tavallisesti.
Kauppias oli mestari häivyttämään kojeista, yksittäisiä tunnusmerkkejä. Kertaakaan käryjä ei ollut ollut.
Tyytyväisenä Puhaltaja lähti syömään.
***
Tokihan kaikki tietää, että Herkon pääkoppa kestää kovaakin käsittelyä. Ei siinä mitään. Kuitenkin liiallinen kolistelu hiekkapussilla ei tee hyvää.
Olin vetänyt aika pitkät nokoset koska tiuku repi jo seuraavaa vuorokautta kun heräilin Metkun palatsin lattialla.
Kaikesta päätellen, minulle oli armeliaasti suotu jotain huumaavaa. Ei muuten ollut selitettävissä pitkät unet.
Muistikin alkoi palata, pätkittäin. Muistin kadonneet paperit ja setelinivaskat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti