Viimeyö oli sen minulle osoittanut, mihinkä päin piti tutkimukset suunnata. Myöskin se oli selvitettävä mikä oli murhan motiivi.
Olin tutkinut Metkun salaisia muistiinpanoja ja huomannut autojenviennin ja myöskin varastamisen, olleen pitkäaikaista sekä kannattavaa puuhaa. Nyt vaan piti saada rahaa, että voi huolia vailla tutkia murhaa. Sillä Kiimalalta ei rahaa tulisi, ennen kuin olisi esittää jotain konkreettista.
Koitin järkeillä: Kuinkahan koko autobisnes toimi. Mitä ilmeisimmin, ympäri maata vohkittiin kalliimmanluokan autoja. Mukana hommassa lienee iso joukko miehiä, joille ei normaali, vakituinen työ maittanut. Tässäpä tuli kaupan tekiäisiksi vielä jännitystä. Lisäksi palkkio lienee ministeriluokkaa. Ainakin silloin, kun on duunia.
Autoliike oli peitetoimintaa. Varmaan autoja muutettiin jonkun verran tunnistuksen vaikeuttamiseksi. Maalattiin uudestaan?
Itärajan yli autoja kyllä sopisi rajattomat määrät. Milläpä Metku sitten suututti Venäjän yhteistyökumppanit. Se oli arvoitus. Vai onko Suomessa toimiva "hankinta" osasto kokenut jo jääneensä liian vähälle. Nälkä kasvaa...
Myönnetään! Olin minäkin pikkuisen hukassa. Teoriani löivät toisiaan korvalle. Olin kuitenkin paljon edellä virallista tutkintaa. Olihan Kiimalalla, totta kai, myös omat joukkonsa liikenteessä. Herkko oli vain varmuusväline, jolla Kiimala takasi jutun ratkaisun.
No, minulla olivat asiat sentään melko pitkällä. Kiitos terhakoiden etsiväkaksosten.
Annoinkin siinä loikoillessani ajatusvirran kulkea omia teitään. Tosin taju rajoittui ko. juttuun. Luonnollisesti. Ympäristö oli tajunnan ulkopuolella:
Puhaltaja ja Kurottaja piti ottaa puhutteluun. Kumpikin eri aikaan. He varmasti tiesivät jutusta paljon. Vaikka eivät olisikaan osallisena Metkun murhaan. Se saikin minut vakuuttuneeksi, kun pojat oli kytätessään kuulleet Puhaltajan aidon tietämättömyyden Metkun murhasta.
Jostakin, käsittämättömästä syystä mieleeni putkahti rouva Metku. Olikohan hän tietoinen miehensä liiketoimien laadusta? Entä olikohan rouvan sormet mukana Metkun murhassa?
Sekin seikka oli otettava huomioon, että oliko rouvan miesystävät mukana. Senkin asian kyllä aioin selvittää...
Muuta en enää muistakaan. Olinkin vaipunut uneen. Onneksi, sillä seuraava yö olisi työntäyteinen.
***
Parin tunnin päikkärit tekivät hyvää. Aioin hoitaa välillä kuntoakin. Siksipä puinkin lenkkeilyasun ylleni.
Vaikka kadut olivat jäiset, niin eivät toki liukkaat. Ne olivat hyvin hiekoitetut.
Jalka tuntui keveältä. Keho jopa suorastaan vaati liikuntaa. Niin suunnistin tutuille ulkoilupoluille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti