Luukku 21
KUUSI.
Kasvoi kankaalla kaunehin kuusi,
se paljon kauniimpi muita nyt on.
Kuin mestari luomus se seisoo
reunassa tuuhean kuusikon.
Värit sen niin kauniin vihreät on,
aina saa ohikulkijain huomion.
-
On joulukuu pitkälle kulunut,
kuusenoksille tullut on lunta.
Kuusi kuin taideteos parhain on,
sellaisesta voi nähdä vain unta.
Lumikiteet saa oksat välkehtimään,
mykistyen kauneutta katsomaan jään.
-
Olen tullut metsästä noutamaan
jälleen jouluksi kuusta tupaan.
-Niin kauniin mä tuon, kuin löydän vain,
lähtiessä siten lapsille lupaan.
Mutta kun näen kuusen en millään vois,
noin kaunista metsästä viedä pois.
-
Kauan katselen kuusta ihaillen
sen säästäen luotansa lähden.
Se jääköön vieläkin paikalleen,
sen kuusen kauneuden tähden.
Otankin puun aivan tavallisen,
kuusi mukana kotiini astelen.
-
Jouluaattona haluan vieläkin
katsoa tuota ihanaa puuta.
Lähden metsään, tieni suoraan vie
luokse kuusen, nyt ilman muuta.
Mutta poissa on ihana kuuseni tuo,
kantohan ei mitään kauneutta suo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti