KYTTÄ--98

- Puhaltaja se on. Piruparka ei uskonut varoituksiani. Mitä taas tulee yhteistoimintaan niin ethän sinä, sinivuokkojesi kanssa, pääse mihinkään tulokseen. Ei mennä kuitenkaan asioiden edelle. On käytävä siellä ja täällä. Olen siellä kello 17.00. Ole paikalla! Koitapa pärjätä ja lähetä tekniikka tänne. Osoite sama kuin Kurottajan jutussa. Moi!
Ajelin hiljaa osuuspankin suuntaan. Katsoin kelloa se näytti 13.30. Olisi sopiva hetki suorittaa kokeilu, aukaiseeko löytä mäni avain Osuuspankin tallelokeroita.
Oli iltapäivän kuollut hetki. Pankkitiskil-lä ei ollut yhtään asiakasta.
Tuttu virkailija hymyili minulle, alttiina palvelemaa. Naisen kanssa oli joskus aiemmin ollut pientä sutinaa.
- Hei Herkko! Hän tervehti tuttavallisesti. Vastasin samaan sävyyn ja heitin naiseen sellaisen "muistatko?" katseen. Nainen muistikin koska punastui.
- Hei, hei! Mitäpä Helena!
- Kiva nähdä! Miten voin auttaa?
- Minulla on avain ja sille pitäisi löytää reikä, sanoin ehkä hiukan kaksimielisesti.
- Paljonhan meillä reikiä löytyy. Riippuupa millainen sinulla on avain?
- Hm, moneenkin käyttöön. Esimerkiksi tällaiselle reikä tekisi minut kovin iloiseksi.
- Kyllä tälle reikä löytyy tuolla kellarissa. Mielenkiintoinen numero 66.
- Niinkö? mitäs kummaa siinä?
- Joo, ei se Herkko sellaisia tiedä. Minäpä kutsun jonkun opastamaan sinne lokerolle.
- Lähde sinä!
- Voin lähteä, kun joku tulee tähän pisteeseen. Iäkkäämpi nainen saapui takahuoneesta,
- Voisitko Pii tuurata hetkisen tässä? Minä kävisin kellarissa tallelokerolla.
- OK. Mene vaan.
Helena lähti menemään rappusyöksyyn, minä seurasin perässä. Pitkät rivit lokeronluukkuja oli vierekkäin ja päällekkäin.
Luukku ei ollut hakemisessa. Helena aukaisi lokeron kannen ja viittasi kädellään. Mikä olisikaan tulos?
- Pistä lokero lukkoon jos jätät sinne säilytettävää. Voit käydä vaikka joka päivä.