MARI --18.

Mari mietiskeli, olikohan vielä tapana tarjota päivämiehelle ruokaa. Hän tutkiskeli vaatimattomia ruokavarastojaan. Mitään suurempaa lounaspöytää hänen aineksistaan tuskin saisi loihdittua, mutta olisihan se varmaan kohteliasta jotain tarjota.
Jussi Puska saapui sovittuna aikana. Traktorin ulkonäkö ei tosiaan tehnyt suurta vaikutusta, mutta Marillehan olikin tärkeintä työ, jonka se hänen puolestaan tulisi tekemään. -Niin, ja mies ajokin sisällä oli vielä jonkinlainen mielenkiintoinen kysymysmerkki, johon ajatukset palasivat aina uudestaan, vaikka heidän ensitapaamisensa olikin ollut lyhyt.
- Hei vaan! Tulin niin kuin oli puhe, huikkasi mies laskeutuessaan kuskin pukilta.
- Hei! Tämmönen se on mulla plantaasi. Miltä susta näyttää? Mari kysäisi hieman toiveikkaana.
Jussi katseli Marin osoittamaan suuntaan.
- On ….on vain yhden kerran pahempaakin nähty… tuumaili Jussi eikä Mari saanut selvää, oliko mies tosissaan vai puhuiko kiusallaan.
- Ai, pahempaa ja yhden kerran? Sun omat sarkas vai? tuiskahti Mari.
Miestä huvitti; hän oli mielessään arvannut, mitä tuleman pitää.
- Niin, no nekin. Paljollako myisit nämä mulle entisten jatkeeksi? jatkoi Jussi.
Mari käänsi selkänsä ja lähti vaunulle päin. Mennessään hän kääntyi sanomaan: - Mitäpä sitä huulta heittämään ennen kuin työ on tehty!
Mari vetäisi kuuluvasti vaunun oven perässään kiinni. Hän jäi seisomaan paikalleen ja kuunteli, milloin mies käynnistäisi traktorinsa. Vasta kun tasainen moottorinääni loittoni pellon suuntaan, Mari suuntasi omiin töihinsä.
Kun mies palasi traktoreineen takaisin pihamaalle, hän pani merkille, kuinka emäntä oli kattanut ruokapöydän ulos. Mari oli päättänyt unohtaa aiemman puuskahtamisensa ja kiitollisuuden osoitukseksi tehdystä palveluksesta keittänyt maittavat makkaraperunat. Hän oli koettanut ottaa kaiken huomioon ja ensi töikseen näytti miehelle käsienpesupaikan.
Jussia huvitti kannolle nostettu pesuvati saippuoineen kaikkineen, puunoksaan oli ripustettu raidallinen froteepyyhe.
Keskustelua ei tahtonut syntyä ensin lainkaan. Jussi oli tahallaan vaitonainen, ja Mari ei keksinyt mitään luontevaa puheenaihetta.
- Hyvää maatahan se on tuo sinun peltosi, ei siinä pahemmin kiviäkään… aloitti Jussi.
- Ai, sentään jotain plussaa, pääsi Marilta.
- No, leikkiähän se… tuun sitten äkeen kanssa seuraavaksi. Kyllä se tästä…
Mari tyytyi hymyilemään varovasti.
Kun oli päästy lauantai-iltaan, oli Marin palsta jo kylvämistä vaille valmis. Mari oli päättänyt pitää viikonlopun vapaata. Nyt hän huomasi ensimmäisen kerran paikkansa suurimman puutteen, saunan puuttumisen. Vuosia sitten tansseihin lähtöä edelsi aina saunominen. Mutta nyt hänen oli tyytyminen pulikointiin joessa. Tällä kertaa hän katseli kauan ja hartaasti ympärilleen, näkyikö rannalla ylimääräisiä hiippailijoita. Kaikki puut ja pensaat näyttivät levollisina rohkaisevan uimaan lähtijää.
Jo kaukaa Mari tunnisti lähestyvän Volkkarin äänen. Hän pujotti jalkaansa kevyet kesäavokkaat ja asteli autoa vastaan pihan vähiten muhkuraiseen kohtaan. Mielessään hän ihmetteli, kuinka tuli kuitenkin pakanneeksi mukaan tämän yhden kesämekon.
- Hei!
- Hei, hei! Ja nyt me tytöt heitetään vapaalle! Kesälauantai ja lavatanssit, voiko olla hauskempaa?!?
- Vastaan tuohon takaisin tullessa!!!