MARI -8.

Vaunuun päästyään Mari laittoi asiakirjakansion takaisin paikoilleen. Häntä puistatti äskeinen tuttavuus edelleen.
Päästyään takaisin peiton alle Mari totesi unen kaikonneen. Hän vaihtoi asentoa moneen kertaan, mutta unentulo oli kuin poispyyhkäisty. Nopealla liikkeellä hän heitti peiton sivuun ja nousi uudelleen vuoteesta.
Ulkona oli pehmeä vaalea hämärä. Mari käveli uudelleen joenrantaan pensaikkoa käsillään haroen.
Joki virtasi hiljaisena. Varovasti Mari kokeili vettä painaen varpaansa pinnan alle. Se tuntui liian kylmältä, että sinne voisi mennä. Voisikohan vielä juhannuksenakaan…aprikoi Mari. Samassa hän heitti aamutakkinsa lähimmän lepän oksalle ja ajattelematta yhtään ajatusta hyppäsi jääkylmään virtaan.
Olo tuntui ensin sietämättömältä. Oli kuin olisi sähkövirta kulkenut päästä varpaisiin jokaista hermorataa pitkin. Mari kääntyi selkäuintiin vedellen hitain liikkein keho tummien viilentävien laineiden sylissä.
^^^^
Rannan pensaikko taipui, kun raskas käsi painoi sitä alaspäin. Hiljainen rykäisy peittyi luonnon ääniin eikä Mari huomannut, kuinka mies tuijotti häntä pensaikon lomasta.
- Niin sitä ollaan olevinaan, mutta ens kerralla voikin olla kahveen kans jo pullaa… mutisi pensaikkoon kumartunut hahmo.
Hitain nautinnollisin vedoin Mari ui saaren rantaan. Hämyinen kevät yö on lämmin ja kostea. Linnut ovat vaiti, on aivan hiljaista. Mari nousi saaren hietikolle . Hiekka tunti viileältä varpaisiin, mutta syvemmällä on vielä aurinkoisen päivän tuomaa lämpöä. Talven jälkeen ei paikalla ole ihmisiä käynyt. Ainoastaan lintujen jälkiä näkyy puhtaassa hiekassa.
Kuin jokin sadun sinipiika, Mari, kuvastui rannalla olijan himokkaisiin silmiin. Paavon hengitys kävi huohottaen ja suu tupisi...tulehan sieltä saaresta takaisin.
Vaivihkaa Paavo hivutti Marin kylpytakin pensaikkoon. Ovela virnistus turpeilla kasvoillaan hän painautui polvilleen.
Paavo laskeutui makuulleen sammalistoon ja etsi pensaitten välistä hyvän katselupaikan. Nyt häntä ei kyllä näkyisi.....ootahhan plikka, katotaan ootko vielä yhtä ylypiää sorttia kuin kouluaikana.
Mari vetäisi pienen jumpan saaren hietikolla. Aivan lämmin tuli, kiivastahtisessa jumpassa. Nyt varmaan uni maistuu. Loiskahtaen Mari hyppäsi jälleen vedenvaraan. Nyt vesi tuntui jopa lämpimältä. Hän teki pienen lenkin ylävirtaan ja nousi sitten rannalle.....mitä ihmettä...Mari kummasteli.. missäs kylpytakki? Olisko joku irtokoira käynyt hakemassa takin ? Mari oli aikeissa lähteä jo vaunulle. Empien hän vielä kurkkasi ympäriinsä. Ollessaan jokeen päin, hän tunsi kun karkeat kädet ovat kiertymässä hänen ympärilleen. Salamana Mari pyörähti ympäri ja näki Paavon
punehtuneet kasvot, aivan lähellään.