MARI.23.

Kotimatka eteni kaikesta huolimatta hilpeissä tunnelmissa. Mirja kertoi monia hauskoja juttuja, mitä hänelle oli vuosien varrella lavatansseissa sattunut. Mari aavisteli, että jutut oli osittain melko räikeästikin väritettyjä, mutta ei antanut sen haitata, vaan nauroi välillä sydämensä pohjasta.
Vaunulla Mari tarjosi Mirjalle vielä kahvit. He istuivat vaunun ulkopuolella kankaisissa, kokoontaitettavissa puutarhatuoleissa isot höyryävät kahvimukit kädessään. Luonto ympäröi heidät kirpeän raikkaana. Ilma huokui koivujen tuoksua.
- Mä taisin sotkea siellä tansseissa jotain… Kyl mä hokasin, että teillä sen Jussin kanssa oli meneillään jotakin…aloitti Mirja varovasti tunnustellen.
- Äsh, mulla oli jokin heikko hetki siinä justiin, olis voinut vaikka heinällä kaataa. Onneksi tulit siihen, sain itteeni niskasta kiinni….. Kuvittelin vissiin jotain siitä miehestä.
- Kyllä se varmaan ihmisenä on ihan jees-tyyppi. Lada oli tosin pitkä miikka… aprikoi Mirja ja maisteli kahviaan.
- Ajakoot vaikka aasilla, mun puolesta.
Naiset hörähtivät vapautuneeseen nauruun.
Kun Mirja oli lähtenyt, Mari heitti kesämekkonsa kasaksi vaunun nurkkaan ja pujahti notkeasti lakanoiden väliin. Juuri siemaistu suuri kahviannos oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä eikä unentulosta ollut tietoakaan. Mari kertasi illan tapahtumia ja palautti mieleensä joitain arkojakin yksityiskohtia. Hän myönsi arvioineensa päin mäntyä Jussi Puskan. Hänellä oli ollut niin voimakas tunne-elämys miehen läheisyydessä, että oli kuvitellut jo vaikka mitä. Hän moitti itseään, kuinka helposti oli ihastunut mieheen tätä lainkaan tuntematta. Jos mies vaihtaisi autoa, olisi tämän ja Mirjan tieltä raivattu viimeinenkin este. Maria kiusasi ajatus: niin vähästä se saattoi jollakin olla kiinni. Autosta. Hän tunsi, kuinka silmäluomien alla alkoi kirvellä ja poskille alkoi virrata kyyneleitä. Hän melkein säikähti tunteitaan. Molemmin käsin hän alkoi hangata silmiään kuin peläten, että joku näkisi hänet tällaisessa tilassa.
Aikaisin aamulla Mari kiirehti joelle uimaan. Hän halusi karistaa mielestään kaikki illan muistot. Hänellä oli niin sekava olo, että toi suurta helpotusta sukeltaa pitkään vedenpinnan alla ja nousta vasta hapen loppuessa pintaan virran välkehtiessä ympärillä. Hiukset eivät olleet enää aivan sängellä, vaan kasvettuaan taipuivat jo pienille kiharoille.
Mari vaihtoi uimatyylejä useaan kertaan ja eteni vaivattomasti saareen. Pikkulintujen viserrys sivuutti hänen omat ajatuksensa, ja hän istui maahan kietoen kätensä polvien ympärille.
Palatessaan vaunulle Marilla oli jo uudet suunnitelmat päivän varalle. Aivan ensimmäiseksi hän tietenkin söisi, mutta sen jälkeen hän oli päättänyt tehdä pitkän pyörälenkin, jolla voisi hieman päivittää tietojaan kotiseudusta. Niin, ja olihan hänen jo aika pistäytyä vanhempiensa haudallakin. Hän oli siirtänyt käyntiä kiireisiinsä vedoten, mutta nyt oli alkanut jo omatunto kolkuttaa.