MARI --7.

Mies otti pari askelta taaksepäin. Äkkiä hän tointui ällistyksestä ja jatkoi samalla hyökkäävällä tyylillä:
- Mikäs helekatin nurkanvaltaaja sä luulet olevas? Paperit muka, anna mun kaikki kestää!
Mari ei kuuntele enempää, salaman nopeasti hän kääntyi kannoillaan ja postui hetkeksi vaunun sisälle. Mies jäi seisomaan kädet peukaloista taskunsuissa riippuen, silmäillen neuvottomana vaunun pakkeloituja seinämiä.
Mari työntyi hyökkäävästi vaunusta pudottautuen aivan mieheneteen. Mies otti vaistomaisesti taas pari askelta taaksepäin. Mari ei olllut huomaavinaan, vaan siirtyi heti miehen viereen ja räväytti kapean asiakirjakansion auki miehen silmien edessä.
- Siinä on herralle paperia. Tuossa ja tuossa… esitteli Mari vilkaisten aina välillä miestä, jonka naama alkoi vähitellen punehtua ja ilme pehmetä hänen tavaillessaan papereista nimeä.
- Saakeli soikoon! sai hän viimein sanottua: Että Mari…! Eipä olla nähty kuin…
Mari jäi tuijottamaan miestä ällistyen yhtäkkistä sävyn muutosta. Hän koetti silmiään siristellen saada miehen piirteistä jotain tuttua mieleensä, onnistumatta.
- Helekatti soikoon! Etkö muka tunne? Mähän oon Paavo. Oltiin koulussa yhtä aikaa. Mä olin paria luokkaa ylempänä. Lehtisen Paavo.
Mari kelasi vimmatusti, mutta ei saanut päähänsä ketään Paavoa kouluajoiltaan. Hän sivuutti muistelut ja tyytyi kysymään:
- Mitä tekemistä tällä paikalla on sun kanssas? Sen vielä käsittäisin, jos Keskimaat tänne ryntää, mutta että sä? Mari viittoo toisella kädellään päätilaa kohti, jota oli esitellyt aikaisemmin illalla Simollekin.
- Ne ei mitään viljele enää. Mä oon vuokrannu niiltä kaikki… mies korosti viimeistä sanaa huitaisten kädellään huolimattomasti laajan kaaren kuin euroopanomistaja.
- Hauska tutustua, Mari sanoi kuivakkaasti.
- Kaipa sitä voitasiin nyt siirtyä sinne köökin puolelle juomaan iltakahveet, niin voitasiin sopia tämä huonosti alkanu tuttavuus…Eiköhän tämä tästä… Paavo aloitti sovittelevaan sävyyn maireaa ilmettä tavoitellen.
Maria ei ajatus houkutellut. Häntä kuvotti miehen epäsiisti olemus. Hän päätti torjua miehen päättäväisellä diplomatialla.
- Mä olen iltakahvini juonut. Nyt aion tosiaankin mennä yöpuulle. Jutellaan toiste lisää, jos sopii.
Mies seistä törötti ensin typertyneenä, ilmeisesti uskomatta korviaan. Mutta vähitellen hän vetäytyi loitommalle vaunusta. Mari ei jäänyt katsomaan, minne tämä alkoi suunnata, vaan veti vaunun oven päättäväisesti kiinni.