MAIJA&KALLE...33.

Riittakin jo häjissään rukkoiloo:
-Elä ihmeessä Toevo nyt hölömö oo!
Paap poes se tussarj ja lähetään kottiin
tämmönen nuapurjsopuvakin vasten sottii.
-
- Nyt kyllä suusi pijä sinä kurija lutka,
kotija parempi paekka mulle lienee putka,
kun ei ehtiny vielä oekein vihille mennä
tämä huora alakaaki jo tosia terennellä.
-
- Toevo rakas minkäpäs naenen sille voe
kun Kalle päessään tuommosen tilanteen loe
siinä takana ei ollunna yhtää mittää,
toki naapuria pittää hyvillään pittää.
-
Riitta nuamaasa jo ihan itkuun viäntää
käsissään pyhähammeesa helemaa kiäntää.
- Mitenkä tästä nyt niin selevitä voes,
ettei sinulle tuomijon kello vaen soes.
-
Jo puhumaan puhkee Maijjakin sitten
suahakseen riijan mänemään ohitten:
- Toevo ei kae kettään tarvihe tappaa,
parempi sunki on ellee ja olla vappaa.
-
- Paahan nyt poikkeen pyssy jo siitä,
eiköhän tämä tollous tästä nyt riitä.
Mokoman ämmän takija sinäkin kehtoot
suuttuva tuolla laella ja asseilla vehtoot.
-
Laohtuupi viimmein jo nuapurin mies,
helepotusta olloon se kaekille ties,
Topi pyssyn pistää seinälle naolaan,
ja Riittaki hyppää kultasa kaolaan.
-
- Voe kulta kun minua säekäötit ihan
eikö lähetä kottiin luo oman pihan,
ja unuhotettaan kaekki elämän huolet
sinä oo vaen minun tae aenaki puolet?
-
Kalle vieläki vapiseepi aevan vähän,
taas viina se johtiki pulumaan tähän
Limonaati on varminta huonoon päähän
surmatyöt ne poekkeen silloin jäähän.
-
-Tämä viimonen kerta olj talossa tässä
kun viinasten kanssa oltiin läträämässä.
Näin julistaa Kalle ja vakkuuveks tämän
kuataa viemäriin sen viinapullon jämän.