Näen kiiruusti sovittellee puhheitaan Riitta,
luppoo hyvvee ja piällä on jo sovinnonviitta.
Vielä eppäellen vilikuiloo Toevo sitä akkoo,
kun epävarmmuus ohtalokerikkoon pakkoo.
-
- Elähän sinä Topi nuista naesista piittaa
niihen puhheille reilusti kintaalla viittaa
nehän turhaa vaen höpisevät säijen mukkaan,
niitapä tuskin tosissaan ottanee kukkaan.
-
Tuumii Kalle ja sitte Riitalle sannoo;
-Turhaakae se tuo Topi sulle valoja vannoo
kun huaveilet muista miehistä ylenaekaan,
millasen akan Topi-raokka sinussa saekaan.
-
-Vähän pittääkii härnäellä miehenpuolta,
silloen ei oo miullakaan mittää huolta,
että vieraeta naesija vilikuilemmaan
joutaesi meijän Toevo, tae haekaelemmaan,
kunhan omasa aena tyyvvytettynä pittää,
siinä taatusti mielenkiintoki ittää.
-
-No kyllä outo on ajatusmualima naesen,
tuumoo Kalle sitä aatellen minkälaesen
naesenpuolen Toevo onkaa suanu satimeen,
tähän vahvistusta pittää suaha itelleen.
-
-Hajeppas eukko kuapista putelli tänne
josson konijakkia, että suahaan iänijänne
oekeen livakkaan liikkeeseen Toevon kansa,
tämä iltakihan on vasta alullansa.
-
- No, viimmennii Kalle asijaa haastaa
kun kurkussa aevan kuivuus raastaa
Ihanko konijamiiniä on siästynnä sulla,
tuumi Topi, pyyhkii suusa käjen huitasulla.
-
- Toki nuapurille kunnon tömpsyt pittää olla
kae Riittahi muutaman imasee suosiolla
Maija tuohhan oekein jalalliset pikarit
ja jos päälle vielä poltettaan sikarit?
-
- Voe ihime! Kujertaapi Riittaki sillon,
- Minnoon Topille aena maeninnu illon,
pitäs meijjän tosissaan nuapurrii muistaa
niiltä turhat murheet mielestä suistaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti