MAIJA&KALLE - 36.

Maija kuohahtaa tuosta, helemoo nostaa,
luullen että näin Kallen tempun kostaa.
- Siinäpähän sulle on, paukuta tuohon,
eukkosi palijaaseen takapuohon!

Vuan Kallenpa uatos jo muuanne liitää,
käsi hellästi persauksen pintoo kiitää.
Hyvän mallinen onkin Maijjan pylly,
ihanan pehmeesti kämmenen alla hylly.
-
Kalle tuntee sisässään poltetta kuumoo
joko viimeinkin kokea saa lemmenhuumoo
Maijan pylly kun aevan taivaalta näyttää
se Kalleen rohkeimmat huaveet täyttää.
-
Kalle Maijasa heti sohovalle ohojaa
ja koettelee kepillä lähteen pohojaa,
syvemmälle yrittää keppisä viijä
jokohan kala nappaa - no, ei sitä tiijä.
-
Sopu taes tulla siinä sohvalla muaten,
Kalle näetsen Maijalta autuuvven suahen.
Unohtu io äsköset riijjat ja torat,
nyt siinä sylikkäen lempeesti ovat.
-
Siinäpä hyö köllöttelj uamuun asti,
viimen kun aurinko paesto valoesasti
herättelj tuo lempivät sohvasta sylin,
onni ja ilo olj niillä mielissään ylin.
-
Maijja kattoo Kallea rakkaasti ihan
on sulukenu mielestä raevon ja vihan,
hän Kallea puistelloo olokapiästä
ei miestä Maija laenkaan ny siästä.
-
- Voe Kalle sitä pittee suaha lissää
yks kerta ei minusta tunnu missää
alahan siitä könytä satulaan heti
Kalle kuitenkin yhä vaen hirsiä veti.
-
-Ja suakutti soikoon, ne lehmättii siellä,
uotteloovat lypsäjääki navetalla vielä,
huokasoo Maija, Kallen kylykeä pukkoo,
sitte hellästi kuitennii pörröttää tukkoo.
-
Lomppassoo Maijja tuassii navetalle,
ei herännä yötöestään väsynyt Kalle.
Vuan meteli kuuluu jo pihalle asti,
eipä jatkuna uamu ennee valosasti.
-
On irrallaan navetassa muutama nauta
tää kyllä yhtä pirua on ...jukolaota
joka siunaama aamu on vastusta aena
kattoo lehemät Maijjaa ny pelokkaena.
-
Tuosta kuitenni pallaotuu tolalleen Maija
eipä meohkaamisessa apua olla taija.
Lehemät ajeloo raohassa ommaan parteen
homma tuo meinoo ottaa tukevaan varteen.
(jatkuu)