LOMA -27.

Mieliala hänellä oli aika korkealla , mutta sai sen tahdonvoimalla pidettyä saatavilla. Hän suunnisti suoraan pusikkoon , sillä teitäpitkin hän ei uskaltanut marssia. Sotilaitten pitää aina marssiessa laulaa, ja Tuomolla oli kurkku kipeä, joten laulu ei lähtenyt kulkeen. Mutta Tuomo tiesi, että metsässä samoilu antaa mielenvirkeyttä ja kunto nousee.
Tuomo oli ottanut rajavartioitten repusta vanikkaa ja yhden rautaisannoksen, siinä vaeltaessaan hän imeksi vanikankappaletta, ja mielessään eli ennakkoon jo riemuisaa kotiinpaluuta. Kuitenkin matka sujui aivan mukavaa vauhtia, joskin armeijansaapas alkoi hiertää kantapäätä. Rätti oli siinä lähdön hötäkässä tullut huononlaisesti. Oli sopiva aika tehdä korjaus, joka sujuikin ongelmitta.
Aurinko paisteli täydeltäterältä, ja viimeinkin Tuomo nautti täysin siemauksin lomastaan. Vankilassa saadut ruoskanjäljet kylläkin hiersivät puseronalla , joka hieman sumensi hänen iloaan. Mutta Tuomo oli realisti, sillä hän oli oppinut , että kaikkinainen kärsimys ja huoli palkitaan ihmiselle jossain vaiheessa elämää. Tuomo oli nääs aikalailla kohtaloonuskoja. Hän ajatteli että kaikki oli ohjelmoitua, itse ei tarvinnut muuta kun suorittaa ne ympyrät mitkä eteen tulivat. Ja Tuomo jos kuka oli nämä seikat suorittanut..
Päivä oli kulunut jo loppupuolelle, aurinko alkoi laskeutua verenpunaisena taivaanrannan taa. Metsässä alkoi olla aika hämärää ja Tuomo oli lopenuupunut. Nälkä hänellä ei ollut, sillä vanikkaa oli vielä runsaasti repussa. Vanikkaa imien pysyi janokin poissa . Tosin keväisiä puroja sattui hänen tielleen, joista hän aina toisinaan sammutti janoaan. Mutta nukkumaan hänen piti päästä ehdottomasti.
Kerrankin näytti , että onni hymyilee hänelle koko naamallaan. Aivan sattumalta Tuomo tuli metsänreunaan , jossa alkoivat viljavat pellot. Peltojenkeskellä oli hyvinhoidetun näköinen pienehkö maalaistalo. Tuomo päätti mennä kysymään, josko niin pitkästä aikaa saisi nukkua oikeassa sängyssä.
Jännityksellä Tuomo koputti talon ovelle. Sitten vetäisi ovenkahvasta. Ovi ei ollutkaan lukossa, vaan aukesi, hiukan naristen. Tuomo astui ovesta siistinnäköiseen huoneeseen, jossa ei näy ketään. -jat-