MARI---24

Onneksi paikallinen taimimyymälä tarjosi palvelua sunnuntainakin. Kun Mari talutti pyöränsä sieltä tielle, syklaaminpunaiset verenpisarat keinahtelivat paperikassissa pyörän ohjaustangossa. Taival hautausmaalle oli upottavaa hiekkaa. Noustuaan pyörän päältä Mari sai tyhjätä sandaaleistaan hiekat useaan kertaan, ennen kuin pääsi hautausmaan portille.
Harmaa graniittipaasi oli kallellaan, kukaan ei ollut oikaissut sitä näinä vuosina. Maria alkoi itkettää. Hautakumpu oli kunnossa, seurakunta oli ajellut nurmikon hautojen päältä, mutta kohta, jossa olisi pitänyt olla hoidetut kukkaistutukset, kasvoi ikävännäköisiä rikkakasveja, nokkostakin.
Mari tiesi, että seurakunta tarjosi hautojenhoitopalvelua maksua vastaan, mutta hän ei ollut tullut tehneeksi mitään asialle.
Kun hän viimein palautti lainaamiaan työkaluja seurakunnan varastorakennuksen seinustalle, kauniisti istutetut kukat koristivat hautaa, ja Marilla oli jo parempi mieli.
Polkupyöränsä luona hän mietti, mihin suuntaan lähtisi retkeilemään. Leppoinen lounatuuli kutsui mukaan.
Lempeä kevättuuli pyyhki Marin kasvoja, polkupyörän kiitäessä alamäkeen.Maisemat vaihteli tievarsilla, pajuttuneista pakettipelloista, jo orasta tunkeviin laajoihin peltoaukeamiin.
Mari nautti täysin siemauksin olostaan, illallinen pikkuinen pettymys oli pois pyyhkäisty. Iloisesti hyräillen jotain iskelmää, matka jatkui nopeaan.
Mari oli tullut jo usean kymmenen kilometrin matkan. Huolettomasti maisemia
katsellen, Mari ei huomannut tielle rikottua kaljapulloa. Tusahdus vain ja eturatas
alkoi kolistella vanteen varassa:
- Voi samperin, samperi! Mistä täällä korvessa saa edes apua, ja vielä pyhänä.
Taasen tätä minun tuuria.Kun alkaa mennä huonosti, se todella menee, Mari
sadatteli ääneen.
Kotvan mietittyään tilannetta Mari aukaisi laukkunsa. ......mihinkähän soittaisi
....jos vaikka jollekkin huoltikselle......paikaahan he autonrenkaitakin!
- Voi vitsi! Tietysti, näinhän se menee! Känny nököttää vaunun pöydällä.....Minä
torvien varsinainen torvi. Soitin sinne kukkakauppaan ja siellä on känny ja
pysyy. Mari, marssimaan siitä!!
Pitkä metsäinen taival avautui viljelyaukeamaan. Mari oli väsynyt, janottikin!
Peltoaukeaman keskellä, pienellä mäellä, oli varakkaan näköinen talo. Rakennukset oli komeat ja hoidetun näköiset.
Mari päätti poiketa taloon, ainakin soittamaan, jos ei muuta. Mahtavat koivut reunusti taloon johtavaa tietä, Muutenkin kaikki tuntui juhlallisen komealta. Suuret konehallit kätkenevät viljelyskaluston sisäänsä, koska sitä ei näkynyt taivasalla.