Heittelen vanhankansan mallisia riimirunoja nykykansan ällisteltäväksi. Runot ovat kaikki omiani, jonkulaesessa mielenhäirijössä rustattu. Runot on ilmaistu murteella ja ilman. Huumoriakin koitetaan pitää mukana. Kommentit olisi kivoja Tervetuloa vaan katsastamaan miten riimi soi! Toisen blogini osoite on: http://oivapenna.vuodatus.net/ TERVEMENOA!
lauantai 6. toukokuuta 2017
SATAMAAN,
Keväänaurinko lämpöään hehkuttaa,
säästämättä se valoaan hukkaa.
Tuuli hempeä tuntuu kasvoillani,
ja sekoittaa tuuheaa tukkaa.
Meren rannalla seison ja katselen,
valon leikkiä laineilla aaltojen.
.
Tuolla kaukana venhe purjehtii
aivan pieneltä silmiini näyttää.
Kun katson sen huojuvaa keinuntaa.
kumma tunne mieleni täyttää.
Noinhan ihminenkin aivan yksin on
keskellä elämänmeren aallokon.
-
Et kuiteenkaan sinä yksin oo
jos on ystävä mielessä sulla.
Jos merellä hyökyaallot käy
voi ystävä auttamaan tulla.
Vaikka raivoaa myrsky, kuinka vaan,
ystävä auttaa suojaisaan satamaan .
-
Näintä miettien, yhä katselin.
tuota keinuvaa ulappaa.
Kun näen suuren laivan
suuntaavan kohti turvaisaa satamaa.
Jospa ihmisen purjehdus vakaata ois
viimein rauhaisaan satamaan tulla vois.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti