Mari oikein kumartui katsomaan peilistä kasvojaan. Innosta punehtuneet posket olivat kuin nuorella tytöllä. Sinisenvihreät silmät tuikkivat salattua hehkua. Punainen tukka oli vasta viimeviikolla saanut käsittelyn kesätukaksi, joka oli melkein siili.... Kukas sitä nyt kesällä kehtaa tukanlaittoon aikaansa tuhlata.
Sopusuhtainen vartalo oli jäntevän hoikka. Pystyt rinnat kurkottivat ärsyttävästi, kuin lentoon lähdössä. Hän veti ilmaa sisäänsä ja nosti rintaansa kaarelle. Hyväksyvästi hymyillen peilikuvalleen hän sitten meni keittiöön, kaatoi mustaa kahvia mukiin ja keskittyi nauttimaan aromijuomasta.
Marin ajatukset livahti tulevaan kesään.....jospa vaikka kesäromanssi. Onkohan siellä maalla enään muita uroksia kuin vanhoja ukonkantturoita. Taitaa jäädä romanssit....antaahan katsoa!
Suuri maasturi, hinaten ränsistyneen näköistä asuntovaunua perässään,kaarratti kerrostalon eteen. Kuskin paikalta jalkautui lihavahko mies, jonka vyötärönseutu kieli, antaumuksella suoritetusta
kapakkiharrastuksesta. Musta nahkapusero aukinaisena hulmuten, mies meni sisäänkäyntiovelle.
Mari oli nähnyt ikkunasta, auton saapuvan ja kiirehti tulijaa vastaan.
- Moi! Joko tuli aika pitkäksi? Vararengaskin oli tyhjä, piti käydä huoltiksella täyttämässä. Nyt on kampe kunnossa. Missäs sinulla ne tavarat? Simo kysyi.
- Tuollahan ne lähtövalmiina, en uskaltanut ulos kantaa, kun ei ollut varmuutta tuleeko lähdöstä mitään. Melkolailla vastuksilla alkaa tämä minun maalle muutto.
- Äkkiäpä ne yhdessä kannetaan. Tuskinpa sinä huoneistoa tyhjäksi?
- Hih! Eihän toki, sen verran että pärjään, muutaman viikon. Pitää sitten katsoa viihtyykö siellä maalla. Sinä saatkin, raavas mies kantaa nuo laatikot. Minä itse vien nämä taimet ja eväskorin. Oletko muuten juonut milloin kahvia?
- Voi kuule Mari, eihän sitä kahvia tarjoilla tämännäköiselle äijälle. Tiukkaa tekee että edes kotona saa. Useimmiten pitää itse keittää. Ei ole Simo päässyt kahvinmakuun tänäpäivänä.
- Mutta nytpä pääsee. Otan itsekkin toisen kupillisen, äsken odotellesssa juuri keittelin.
- Minä vien nämä viimeiset laatikot vaunuun niin tulen sitten, Simo sanoi, kantaen kahta kookasta laatikkoa sylissään.
Mari otti toisen mukin kaapista, se oli valkoinen. Hymyillen ajatukselleen hän vaihtoi sen mukiin jossa iso vaaleanpunainen possu Ponteva poseerasi.
Sitten hän tempaisi kahvinkeittimestä lasisenkannun, mutta innoissaan oli huolimaton ja ote lipesi. Räsähtäen kannu särkyi säpäleiksi keittiön klinkkerilattiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti