MARI--25-

Asuinrakennus oli vieläkin juhlavamman näköinen mitä tieltä katsoen näytti. Pihamaa oli kuitenkin täysin hiljainen, ketään ei ollut näkyvissä. Mari asetti pyöränsä jalustallee ja lähestyi kahdella sisäänkäynnillä varustettua rakennusta. Ovi oli kuitenkin lukittu. Mitään soittokelloja ei ollut, eikä Mari uskaltanut koputtaakkaan. Neuvottomana hän silmäili ympärilleen. Kohautti sitten olkapäitään ja palasi pyöränsä luo. .....-Jumaliste kun janottaa....
Mari käänsi pyöränsä ja alkoi työntää sitä tiellepäin. Päästyään konehallin seutuville, pieni kulkuovi avautui ja siitä tuli ulos pitkä, hiukan tukevahko komea mies. Mies katsoi Maria kummastuen, sanoi sitten:
- Päivää! Etsitkö jotakin, ei siellä ketään kotona ole, yksin elelen. Minä olen
Sirviön Sakke, mies sanoi ja tulee Marin luokse kattään ojentaen.
- No, minä olen pelkkä Mari vaan. Olen tuolta toisesta pitäjästä. Onnenenkelit
ei jaksanut mukana lentää, tai muutenko lie eksyneet, ainakin lasinsirpale
tohahti kumista läpi. Maailma karkasi vapaampiin sfääreihin, Mari selosti
Mielessään hän ihmetteli miten hän aivan oudolle miehelle puheli kuin
vanhalle tuttavalleen.
- Sehän ei ole ongelma eikä mikään. Pistetään TipTop-paikka niin jopas
taas maisemat vaihtuu. Mutta saanko tarjota ensin kahvia, olin itse juuri
aikeissa lähteä keittelemään, Sakke sanoi.
- Kiitos, mielellään, mutta ensin juon ämpärillisen raikasta vettä, en arvannut
ottaa mukaan. Äkki panee, Mari sanoi.
- Onkin lämmin päivä, ja olet pitkästi ajanut, kyllä siinä hiki virtaa. Nyt
lähdetään sisälle, jätä pyörä siihen, paikkaustarvikkeet on hallissa.
Taidokkaasti Sakke taikoi kahvipöydän kaikkine antimineen. Näki että
mies oli tottunut taloustöihinkin. Mari katseli ympärilleen valtavankokosessa tuvassa.
Kaikki oli paikallaan ja jokapaikassa oli puhdasta. Jopa puhtaat räsymatot oli levitetty
lattialle. Pari kaktusta ikkunalaudalla antoi oman lisänsä tuvan rauhalliseen tunnelmaan.