KOPRA--112.

Kajo nykäisi oven auki ja sanoi:
- Tässä poliisi! Jospa rauhotutaan ja jutellaan, Kajo sanoi osoittaen aseellaan miehiä.
- Pienikin virheliike niin tykki puhuu. Se onkin sellaista puhetta jota kuuntelee paatuneinkin rikollinen, Paaso lisäsi.
Miehet olivat jäykistyneet paikoilleen. Vikiksi kutsutulla, nuorehkolla vahvan näköisellä miehellä oli Mora-puukko vielä kädessä. Puro itse näytti järkyttyneeltä. Johtuiko se poliisien tulosta sopimattomaan aikaan, vai kuolemanpelosta.
- Paaso, pistäpä pojille kihlat ranteisiin ja sitten aletaan katselemaan sitä nappivarastoa. Purollahan niitä onkin kymmeniätuhansia. Pikkulinnut ovat sellaisia livertäneet.
- Vitut minulla mitään ole! Kaverin kanssa tässä otettiin muutamat kaljat. Saatanan kytät, aina pitää olla perseen takana vahdissa. Minulla ei ole mitään...
- Äskenhän noita kuului olevan. Rahasta vain oli homma kiinni. Kuunneltiin kaverin kanssa aika kauan teidän kiistelyä. Taisimme pelastaa isännän vielä elämälle, Paaso selosti.
- Akkakytät pyh! Puro sylkäisi.
- Olkoon vain. Nyt kuitenkin laulelet missä sinulla on varasto? Paaso sanoi ja seurasi tarkoin Puron katsetta. Hän huomasi kun Puron katse viivähti huoneen nurkassa jossa oli pienoinen puinen arkku.
- Ahaa! Arkussa? Etpä ole ollut liian varovainen. Pitäisikkö se tarkastaa? Kajokin oli huomannut Puron katseen.
- Katsomalla se selviää, Paaso sanoi Kajon etelleen vahtiessa vankeja ase kadessä.
Paaso aukaisi arkun kannen. Pettymyksekseen huomasi, että se olikin lähes tyhjä. Muutama vanha joulukortti ja kellastunut sanomalehti. Paaso tutki arkun mahdollisen salalokeron löytämiseksi, mutta joutui pettymään.
- Tyhjä on kuin Tuuranputki. Hyi, kun on villakoiria ja suoranaista paskaa joka paikassa, Paaso sanoi ja haisteli käsiään.
- Mitä minä sanoin. Minulla ei ole mitään. Vikin kanssa pikkuisen harjoiteltiin näytelmää. On näes seurantalolla teatteriesitys.
- Tosiaan! Siinäoikea Gary Grantti. Älä kerro satuja. Ahaa! Nyt minä hiffasin, Paaso sanoi ja hyökkäsi arkun kimppuun ja siirsi sen pois nurkasta. Puro oli valahtanut kalpeaksi ja vaimea voihkaisu pääsi suusta.
- Puro, joko polttaa? Leikitäänkö sitä lastenleikkiä?
jat.