Sivut

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

RUNO

KAUKAA KUULEN....!!
-
Kaukaa kuulen jylyn ukkosen,
on synkkää, jatkuvasti salamoi.
On metsä hiljaa, odottaa niin luulen,
ukkosmyrsky kohta nousta voi.
-
On taivas tumma , salamat niin kirkkaat,
välillä voi tienoon yllättää
Minä miettien ikkunastain katson,
tuota luonnon jylhää näytelmää.
-
Kuulen kuinka, horhan hurjat orhit,
nyt taivaankantta, villiin laukkaan käy.
Kärrynpyörät iskee salamoita,
jylisten, eteenpäin ne ennättäy.
-
Hornan tuulet vinkuu , repii, raastaa,
metsänpuut, suuretkin kumartaa.
Ja raekuuro ruoskii, hakkaa, piiskaa,
ei kenellekkään armoaan nyt jaa.
-
On äkkiä nyt aivan rauhallista,
ei metsän puissa liiku oksakaan
Kun sadekuuro aivan kaatamalla,
saa joka paikan aivan tulvimaan.
-
Nyt enää kaukaa, jylinää mä kuulen,
on synkät pilvet, kauas väistyneet.
On raivokkaat hiiden hummat hurjat,
nyt pilttuisiinsa jälleen talttuneet?
Oiva Pennanen

Ei kommentteja: