KOPRA-115

Saab kävi tyhjäkäyntiä. Sakea höyrypilvi nousi auton pakoputken suulta pakkasilmaan. Laakso silmäili katuja joka suuntaan. Kadut olivat kuitenkin autiot ja tyhjät. Laakso ei jaksanut enää vartoa vaan otti kännykän ja painoi Ruhan numeron. Kapula hälytti pitkään. Sitten kuului napsahdus ja Ruhan kiukkuinen kirous.
- Perkele, nukuin pommiin. Ajele Pikkulaan päin olen kadun varrella, siinä huoltamon kohdalla.
- OK. Olen siellä ja odottelen.
Laakso istahti autoon ja auto alkoi hiljalleen lipua katua pitkin. Nesteen valokyltti näkyi kauas. Laakso huomasi vormupukuisen poliisin juoksevan sivukadulta. Hän pysäytti auton ja puuskuttaen Ruha kiipesi auton pehmeälle istuimelle.
- Saatana kun nukutti. Oli niin kiihkeä nainen, että se imi mehut viimestä tippaa myöten. Odotitko kauankin?
- Eipä tuota haitalle asti. Sama miten aikansa kuluttaa... Vai eiköhän aleta meloa sinne Pikkulaan. Tuntuu että on melko liponen keli. Kesärengas ja jäinen tie ei ole oikein varma yhdistelmä.
- Ei arvannut että jo nyt näin kova pakkanen. Elokuuta vielä sentään. Kukas nyt nastarenkaitakaan vielä arvaa laittaa. Mutta käsky on käsky, että rattaat pyörimään... Vai oli sinulla kuuma nainen? Mistä sen koppasit.
- Vanha hoito. Kämpillä tuli illalla mieleen, että naisen vieressä yö kuluisi rattoisasti. Ja kuluikin. Voi pojat... Yksityiskohdat olkoot salaisuus.
- Joo se sopii. Eihän se elämää kummempaa. Minulla on ollut taivas pilvessä pitemmän aikaa. Pääsivät höynäyttämään. Pitää todella tarkkaa katsoa kenen kanssa alkaa. Minä en yhdenillan jutuista perusta. Pelkkä nussiminen ei riitä. Mutta iloisempiin aiheisiin. Mitenkähän se pomo malttoi jäädä toimistohommiin? Ettei sillä ala tökkimään koko touhu. Epätoivosena sysää tutkinnan meidän huoleksi. Itse vain vetää lonkkaa toimistolla.
- Niin minäkin olen sitä katsonut, että missä sillä äijäpahalla ajatukset liikkuu. Toisinaan sen teoriat eivät ole tästä maailmasta.
- Äkkiä se kyllästyi näyttelemään korkeaa virkamiestä. Takapenkillä komeasti ja nöyrä autonkuljettaja tuntui varmaan aluksi komealta. Oho...meinasipa karata. On todella liukasta.
- Ajahan tolkusti ettei tule lisää ruumiita. Kohtuudella tässä ehditään. Minullakin jää se kuuma nainen suremaan. Aion lyylin panna uusiksi tulevaisuudessa.
jat.