KOPRA--116.

- Sinä se vain jaksat. Minulla meinaa ottaa koppaan koko naiseläjät. Ne on niin persoja viinallekin. Mitään taloushommiakaan eivät osaa tehdä. Taitaa teevedenkin polttaa pohjaan. Ajatellut että lopetan tyystin ne hommat. Mikäs se on poikamiehenä elellä.Niin ja pirun kalliiksi ne naiset tulee. Pitää olla kalliita lahjoja ja auto pitää olla uusinta mallia. Hyötypuoli jääkin sitten melko vähiin.
- Jopa sinä oletkin saanut melkoisen kolauksen. Sekö viimeinen hoito pani miehen noin synkkiin aatoksiin?
- Annetaan olla. Paskat se siitä kummene. Rosvon kyttäämisesssä sentään on jännitystä ja jokainen päivä on erilainen. Joo, Pikkula on paikallaan ja yhtä hiljainen kuin ennenkin. Kysyitkö pomolta kauanko se saa pitää Puron Penaa häkissä?
- Enpä kysynyt, vaan eiköhän pitäne laillisen ajan. Miten eteenpäin? Minä kannattaisin tuota Simpukan kahviota. Hyvin sattuu niin kuulee yhtä ja toista. Siviilithän ne olisi pitänyt vetää niskaan, vaan on näistä hyötynsäkin.
Laakso hiljensi Saabin vauhdin aivan mateluksi. Muutamia autoja oli ehtinyt Simpukan pihalle. Maajussien jokin aamuriitti, koska isäntämiehennäköisiä miehiä liikkui huoltamon vaiheilla.
Poliisit laskeutuivat autosta ja lähtivät kahvioon. Kahviossa olikin ihmisiä ihmeteltävän paljon, koska melkein kaikki pöydät kahviossa olivat varattuna. Kuitenkin peränurkasta löytyi tyhjäkin pöytä.
- Sinä saat tarjota kahvit, kun joutilaana istuksit koko matkan.
- No, jos tämän kerran. Kunhan ei tule tavaksi, Ruha sanoi ja poikkesi tiskinääreen.
Kantaessaan tarjotinta pöytään Ruha silmäili ympärilleen. Pöydissä istujissa näkyi tuttuja kasvoja. Taksimies Niilo Tauriainen istui yksikseen pöydässä. Ruha nyökäytti Laaksolle päätään ja suunnisti Tauriaisen pöytään.
- Hyvää päivää! Saammeko istua pöytään?
- Päivää! Tuttuja miehiä. Onhan siinä vapaata.
- Tosiaan, juteltiinhan sitä pariinkin otteeseen. Silläpä työnnyin pöytään, kun ajattelin kysyä kuulumisia. Otatko kahvia?
- Kiitos! Harvemmin sitä poliisi kahvit tarjoaa.
- Käykö samanlainen annos kuin tuossa meillekin. Munkkipossu ja kahvi?
- Muuten, mutta kermaa pitää olla. Musta kahvi ei oikein innosta.
- Selvä! Ruha lähti tiskille jätettyään tarjottimen pöydälle.
- Minä olen vanhempi konstaapeli Laakso, Laakso sanoi ja ojensi kätensä Tauriaiselle.
jat.