KOPRA-114.

Kopra otti käteensä Paason kirjoittaman raportin Puron Ja Malon pidätyksestä. Mielenkiinnolla hän luki kaunista tekstiä. Äkkiä hän jäykistyi. Jyrä? Mikäs se on? Sellaista ei olekkaan ennen sattunut korviin.
- Ruha hei! Tulehhan käymään täällä. Olisi pikkuisen asiantynkää. Ruha ja Laakso tekivät rästiinjääneitä kirjauksiaan papereihin.
- Herrani kutsui, Ruha sanoi kun ilmestyi ovelle.
- Luin tässä näitä papereita. Tuli jotain uutta vastaan. Kun sinä kiertelit siellä Pikkulassa eri tehtävissä niin tuliko sellainen nimi kuin "Jyrä" koskaan korvaan?
- Hmm, taisin pari kertaa kuulla sen. Taksimies kertoi, että on sellainen olemassa. Kukaan sitä ei kuitenkaan tiedä kuka se on. Kuului olevan iso ja säälimätön mies. On Pikkulassa hakannut muutamia sairaalakuntoon. Henkeä ei kuitenkaan ole keneltäkään saanut. Pikkulassa kun ei ole poliisia, niin eipä ne aivan herkästi ilmoittele. Kärsivät nahoissaan. Mitä sinä siitä? Ruha kysyi.
- No kun Paaso kertoo noiten kaverusten, jotka tuolla putkassa viettää lomaa, puhuneen Jyrästä keskenään. Jospa minä yritän kuulustella noita vekkuleita. Sinä lähdet huomenaamuna Pikkulaan Laakson kanssa. Jospa vielä käytte siellä Puron kämpilläkin. Ei sitä tiedä jos siellä olisi muutakin paljastavaa kuin nuo napit. Tarkasti tutkitte kuitit ja yleensä paperit. Jos niistä löytyisi taustaa tapahtumille.
- Mikäpä se siinä. Kunhan ei vain enää ole lisää ruumiita. Tuntuu sellaiselta kylältä, että siellä riittää sitä vilunginpelajaa ja roskasakkia.
- Aina siellä jokin kunnollinenkin kansalainen löytyy. Muutoinhan se menisi läskiksi koko touhu. Tosiaan lähdette Laakson kanssa aamuvarhaisella Pikkulaa kohti. Ottakaa Saab, ettei mene sen Ladan kanssa viimeinenkin uskottavuus.
- No, siinäpä tuo kilpi kirkastuu kun ruosteisella Saabin romulla huristellaan. Eipä silti. Minullehan se sopii mikä pomolle sopii.
- Selvä! Asia tällä puheella sovittu. Iltapäivä kannattaa miettiä eri kohteita Pikkulassa.
Koprasta tuntui, että työpäivä on hyvinkin täytetty. Sielu kaipasi rakkaan vaimon hellittelyä ja kaikkea muuta mitä siitä seuraisi.
***
Jälleen oli ollut pakkanen. Oli vielä pimeää kun Laakso starttaili Saabia. Ruha oli aikonut ilmestyä tallille seitsemäksi. Nyt oli kello vielä muutamaa minuuttia vaille. Onneksi oli lämmin talli. Ei kylmyys päässyt hyökkäämään vasta herätetyn kehon kimppuun. Laakso ajoi auton ulos ja sulki tallin oven. Hän vilkaisi kelloaan. - Hemmetti jo yli! Senhän nyt arvasi. Mutta arvasiko sen mistä Ruhaa alkaisi etsimään? Omassa punkassahan se ei ollut ainakaan. Jumaliste olisi nyt pitänyt väliyön.
jat.