PIENI SATU
-
Poika kulki polkuansa mutkaista ja kaitaa
kaikki tuumi että renttu tuosta tulla taitaa
ei hän töistä välittänyt, ei huomisesta huolta
etsi aina elämäänsä iloisempaa puolta.
-
Vihellellen vaelteli metsäteitä myöten
vettä sai han lähtehestä puolukoita syöden,
suuren kuusen katvehessa nukkui kesäilloin
itikoiden unituutulaulu viihdykkeenä silloin.
-
Sitten kerran tuli häntä kaunis keiju vastaan,
siivet läpikuultavat asuna ainoastaan
poika tuohon rakastui ja kulki keijun myötä
läpi suurten risukoiden se oli kovaa työtä.
-
Pojan silmät seurasivat keijun menosuuntaa,
tahtoi keijun syliinsä, ei haluaan voi muuntaa,
huomannut ei poikarukka metsälammen rantaa
kahlaa lampeen empimättä, kun vielä pohja kantaa.
-
Mutta lampi syveni ja vesi pojan peitti
keijun vuoksi urheasti henkensä hän heitti,
tyyni oli lammen pinta saaliinsa on viennyt
ei unelmaa voi tavoittaa, poika ei sitä tiennyt.
-
Oiva Pennanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti