KOPRA-119.

Kopra veti esineen näkyviin. Hänelle palautui heti mieleen, kun näki oranssikahvaisen mattoveitsen kädessään. - Hemmetti, sehän olisi pitänyt se kokeilu suorittaa aikapäiviä sitten. Huomenna pitää mennä porukalla taas Pikkulaan. Saahan nähdä saako siellä pojat mitään aikaan. Taitavat vain naisista kiinnostuneita. No, kylläpä ne naiset taitaa tietää asiat kuin miehet ja vielä helposti kertovat eteenpäin. Jurot miehet eivät pukahdakkaan. Olisikohan se Puro tullut puheliaammaksi. Monta turhaa yritystä oli tehty, mutta mies on kuin mykkä paskalla.
Mietteissään Kopra sormeili kädessään olevaa mattoveistä. On se vaan pirullinen tappoase. Varmasti kurkku katkeaa kuin vihannes. Kopra työnsi veitsenterän koko pituudelta näkyviin ja koitteli peukalolla terävyyttä. Jo tehtaan jäljiltä terä tuntui hyvinkin terävältä. Tuota kun pikkuisen hiaisee niin se on vetäisy ja vainaa.
Kopra nousi koko kahdenmetrin pituuteensa. Venytteli istuessa puutuneita jäseniä ja kelloon vilkaisten huomasi, että oli sopivasti kahvin aika.
Hän lähti ison miehen verkkaisin askelin kahvihuonetta kohti.
- Onkos täällä tytöillä juomatonta kahvia? Alkoi panna niiltä paikoilta.
- Onhan meillä. Vasta tuoretta on tippumassa. Ei mene kuin hetki kun on valmista, kanslisti, rouva Takanen sanoi.
- Pitkiä tahtoo olla nämä toimistopäivät. Kentällä se päivä menee yhdessä hujauksessa.
- Onhan tuo sää hiukan surkea. Voi alkaa satamaan.
- Kyllähän se syksysää kerkiää olla monenlaisena yhden päivän aikana.
***
Kopra vetäisi taskustaan sitten muovipussin jossa oli mattoveitsi, jonka terä oli vedetty kahvan sisään.
- Tuota, onkos teistä kukaan nähnyt tämmöistä asetta ennen. Tämä on terävä kuin käärmeenkieli, tällä katkeaa vaikka kurkku, Kopra sanoi ja vetäisi veitsen pussista, työntäen peukalolla reilun kymmensenttisen terän esiin.
- Tuohan on aivan samanlainen kuin Rampen veitti!! Rampella oli samanlainen jostain kai pöllinyt, Lempi sanoi.
Silloin Rampe hyppäsi salamana ylös ja suuntasi kohti ovea, mutta Laakson jäntevä olemus olikin äkkiä kulkureitin kohdalla. Rampe yritti hosua nyrkeillään, mutta entinen nyrkkeilyn piirinmestari Laakso, antoi nyrkin puhua. Kerta iskulla Rampe vajosi kuin tyhjä säkki
parakin lattialle. Tottuneesti Laakso pisti käsiraudat Rampen ranteisiin. Nyrkkiään hieroen hän tuumasi:
jat.