KOPRA--59

Ruumisauto oli hakenut Kitinän ruumiin. Poliisit olivat tutkimassa rikospaikkaa. Kopra oli miettinyt murhia. Olivatko ne saman tekijän työtä? Vai oliko sattuma satuttanut tapaukset niin lähekkäin. Laakso penkoi törkykasaa, nenäänsä nyrpistellen. Dekkareissa kaikki tapahtuu niin johdonmukaisesti. Kaikki oli selvää melkein ensi lehdeltä alkaen. Mutta tässä ei kyllä ollut mitään järkeä. Kolme murhaa ja ei ainutta johtolankaa. Ajattelemalla tämä ei ratkea vaikka olisi kuinka Poirotin aivot.
Kolme murhaa! Mitä tutkisi, vaiko kaikkia?
Silloin hänen silmänsä sattuu johonkin värikkääseen. Hän kumartuu ottamaan esineen maasta. Mattoveitsi kirkkaanpunainen kahva jossa sisään portaittain vedettävä noin kymmenen sentin terä. Ei epäilystä. Murha-ase oli hänen kädessään.
Veitsi oli veren tahrima. Säätömekanisminkin urassa oli vielä aivan juoksevaa, varmaan veden laimentamaa, elämää ylläpitävää nestettä.
Laakso katsoi veistä. Missä ihmeessä hän oli nähnyt tämmöisiä enemmälti? Jossakin ja aivan äsken.
Laakso kääntyi Kopraa kohden. Pomo näytti paraikaa puhuvan kännykkään. Laakso meni veistä sormienvälissä riiputtaen esimiehensä luo. Kopra lopetti juuri puhelun
- Jaahas! Siinäkös se nyt on. Eipä juuri voi erehtyä mitä veitsellä on tehty, Kopra sanoi.
- No ei ainakaan mitä viimeksi. On varmaa, että tällä on vedetty viimeksi Kitinä-nimisen äijän pilli poikki. Tästä löytynee sormenjälkiäkin. Tuli mielikuva, että olen nähnyt viimeaikoina tuollaisia veitsiä suuren laatikollisen. Siinä niitä oli kymmeniä, Laakso sanoi ja pisti veitsen pystyssä olevan tynnyrin päälle.
- Hyvä juttu että löytyi. Me voidaankin sitten lopettaa täällä. Murhaaja ei ole täällä eikä syyllinen varmaan ole meille kirjettäkään jättänyt. Meidän se on esiin kaivettava. Pistähän veitsi pussiin. Niin... Jaa! Koitahan muistella, se voisi olla johtolanka. Missäs sitä on viime aikoina palloiltu? Ruha muuten ikävystyneenä soitteli. Ei kuulemma oikein hommat viehätä siellä kylällä. Tai eihän siellä mitään hommia ole. Kyselyt on kyselty. Ei se ole saanut mitään aikaan. Sanoin sille, että kyselee vielä taksimiehiltä. Hehän valvovat pitkään ja seuraavat ympäristöä. Se Puro minun mielessä vain kiikkuu. Oli se niin slaperäisenoloinen. Millaiset jauhot lie miehellä pussissa.
jat.