KOPRA-58

- Simppa hei! Mikä sinuun meni. Menikö sinulla taju? Minähän sanoin että otit liian rohkeasti, Vesku sanoi
Lähes tyhjä kossupullo kirposi Simon kädestä ja hintelä poika kaatui lattialle pitkäkseen.
Syksyinen päivä oli alkanut hämärtää. Kohta tulisi pimeä. Vesku ja Mörtti olivat hiukan neuvottomia. Kumpikaan ei ollut tottunut tekemään päätöksiä kiperissä tilanteissa.
- Perhanan Simppa siihen se nyt sammui. Eikä varmasti herää ennen aamua. Mitä tässä voisi tehdä? Minä en ainakaan enää viinan kanssa läträä. Aamulla pitää olla ajokunnossa, Vesku sanoi ja vei pullon takaisin kaappiin, muutamaa ryyppyä vajaampana.
- Totta puhuen eipä tuo tunnu maistuvan. Lähdetään etsimään ruokaa. Mulla aivan mahdoton nälkä, pyöreäoloinen Mörtti sanoi.
Pojat siirtyivät keittiöön. Simo makasi kyljellään jalat koukussa. Äänekäs hengitys ilmaisi pojan olevan hengissä.
- Jumaliste! Täällä on sapuskaa vaikka pidot pitäisi. Eineksiä ja vaikka mitä makkaraakin monenlaista. Ei ole pankinjohtaja pihi mies, kun on järkännyt vieraille sapuskaa vaikka pitkäksi aikaa, Mortti sanoi kiskaisten HK- sinisestä toisen puoliskon käteensä.
- Lämmitetään, maistuu paremmalle. Tuossa on mikro. Kuori pois ja paistumaan, Veskukin tahtoi päästä osalliseksi.
- Vedetään viiltoja kuumenee sisästäkin, Mörtti sanoi ja touhusi keittiöveitsen kanssa. - Nyt vain vielä pitää löytää sinappia.
- Minä en sitä lapsenpaskaa syö. Mutta ketsuppi kyllä sopii, Vesku sanoi saatuaan oman makkaran kuorituksi.
jat.