Sivut

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

KOPRA


- Meillä päin siellä on pakka myös aivan sekaisin. Kolme murhaa olisi tutkittavana. Me harhaillaan aivan synkässä metsässä. Pitäisi olla sellainen mies kuin Martti Mörö alias Mörkö-Martti. Hänen sanottiin muuttaneen tänne Hämylään. Oletteko sattunut törmäilemään.
- Oho! Jopa onkin kinkkinen paikka. Millaisia on uhrit? Paaso kysyi.
- Pari pultsaria, noita viinaan sortuneita. Yksi ravintola työntekijä nainen. Siihen murhaan liittyy vielä raiskaus.
- Jopa on ikäviä asioita. Eipä olla Mörköön törmätty. Tosin tutkimukset on meilläkin aivan alussa.
- Turhaan me täällä aikaamme haaskataan. Jos satutte kuulemaan Möröstä niin kilauttakaa mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä. Menestystä vaan työssänne. Me ajellaan takaisin omalle mestalle.
- Joo, kyllä ilmoitetaan ja kyselläänkin sen Mörön perään. Hyvää työpäivän jatkoa vaan. Heihei, Paaso sanoi. Kajo nosti kättään.
***
Kopra ei ollut lainkaan tyytyväinen asioiden kulkuun. Tuntui että hän oli jo kainaloita myöten suossa. Vaikka hän polki kuinka hän vajosi yhä syvemmälle. Hämylän reissukin oli mennyt aivan ketuille. Jotakin tarttisi tehdä, mutta mitä?
Puheenaiheena kylällä oli tuhoisa tulipalo jossa oli ehtinyt tuhoutua puolenkymmentä rakennusta. Suurimpana vahinkona oli pankinjohtajan luxus huvila saunoineen. Arvokasta taidetta oli tuhoutunut ja kymmenientuhansien arvoinen moottorivene. Tuuli oli ollut juuri saunarakennuksesta veneeseen päin. Kipinät ja kova kuumuus olivat saaneet paatin palamaan.
Kukaan ei osannut sanoa palon syttymissyytä. Epäiltiin viallisia sähkölaitteita. Toki vakuutukset oli täydestä arvostaan kunnossa, vähän ylikin. Pankinjohtaja Jupuli oli tapahtuneesta jopa mielissään. Tiheään asutettu Mukava, ei enää tuntunut mukavalta. Vakuutusrahat oli paras sijoittaa Lappiin kelohuvilaan. Siellä ei naapurit haittaisi, kun valitsee oikean paikan. - Ei tässä käynyt kuinkaan, pankinjohtaja Jupuli sanoi vaimolleen.
Nimismies Kopra istui Saabin takaistuimella. Tyytymättömyys näkyi väsymyksenä hänen kasvoillaan. Vaimokin oli päivällä soittanut. Jokin pikkuasia tuntui kasvavan maailmoja kaatavaksi, jos vain ei menisi kotona käymään. Hohhoijaa, ne naiset! Olihan tässä tosin jo monet päivät pakerrettu ja yölläkin tahtoi asiat tulla mieleen. Nukkumisesta ei tahtonut tulla tolkkua.
Laakso oli mennyt käväisemään postissa, kyselemässä joko olisi minkäänlaista vastausta erilaisiin tutkimusnäytteisiin. Hankalaa kun ei ollut tietokonetta käytössä. Toisaalta hyväkin. Eipähän tarvitse sen vankina olla.
jat.

Ei kommentteja: