LAPINIKÄVÄ
-neljän tuulen tiellä-
Talvella kun revontulet leimuaa
siellä missä puree pakkanen
syksyllä kun kaamos sielun vangitsee
siellä on perin pieni ihminen
Kuljen vaikka minne
kaipuu on suuri sinne
missä juuret karuun
maahan ovat painuneet
Sinne palaan aina
mieleesi se paina.
***
Siellä missä tunturit ne kohoaa
siellä julmat pedot saalistaa
sielussani ikävä kun vallan saa
mielessäni on vai Lapinmaa
vaivaiskoivun lailla
Lappia oon vailla
hetkisen vain muualla
voin jatkaa elämää
Sinne palaan aina
mieleesi se paina
***
Lapinkesä voiko olla kauniimpaa
syksynruska hehkuu loistoaan
Lapille mä tahdon laulun omistaa
missään ei voi olla kauniimpaa.
Hehkuu Lapin ruska
rinnassain on tuska
pakko päästä juurilleni
jälleen takaisin
Sinne palaan aina
mieleesi se paina.
-
Oiva Pennanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti